Walking in the Winter Wonderland

Liityinpä sitten vahingossa itseni lukijaksi. D: Noloa. Mutta en osaa muuttaa sitä mitenkään.

Tänään ulkona on lumista.

Sillalta alas...

Jouluvalot keittiössämme.

Vohveleita

Söin tänään vohveleita. Ne olivat herkkua<3

Vohveli ja siirappia kuvassa.

Tein vohvelit näin:
75g sulatettua voita
1 muna
4dl venhnäjauhoja
2dl maitoa
2dl vettä
2tl leivinjauhetta

Sekoita kunnes seos on tasaista. Lisäsin taikinaan myös kanelia. Ja paistoin tietysti vohveliraudalla. NAM :3

~

Pakko sanoa, että olen rakastunut tähän biisiin "Ode to the Bouncer"! Ja taidan tietää miksi!
Koska tämän laulaja on minun ensimmäinen idolini ikinä. Aaaa mutta en voi sanoa kuka koska en ole täysin varma asiasta ja sitten joku syyttää minua kun olen pilannut Studio Killersin maineen.

Studio Killers @ Facebook!

Ja kuuntele Ode to the Bouncer: o___O

Kun olin DTM:ssä (yksi todella kiva klubi Helsingissä, mikä kaiketi on nyt muuttamassa) Ode to the Bouncer soi siellä. Ja minä tanssin ja tanssin... "I just gotta dance right now it's critical to do"~
Koko kappale pistää minut tanssimaan, kuuntelen sitä ja tanssin tuolillani. :D Enkä yleensä tanssi.

Mutta. Ehkä yksi syy, miksi pidän siitä niin paljon, on että se saa minut tuntemaan niin vahvasti. Nimittäin silloin kun se soi, eräs suurimmista ihastuksistani ilmaantui paikalle. Tuntui että sydän hajoaisi. Se oli aikamoinen kokemus.

No, en muokkaa edellistä päivitystä koska se oli niin iloinen ja nyt tuntuu ihan paskalta. Mielialani heilahtelevat laidasta laitaan ja tunnen huonoa oloa todella helposti. Se ei ole normaalia ja tiedän sen mutta minulla onkin ongelmia.

Kuluttavaa tämä angsti. Aina välillä ei pääse sängystä ylös kun siihen on kaatunut. Milloin tämä helpottaa? Haluaisin olla niin kuin normaalit ihmiset, tehdä normaaleja asioita ja tuntea normaalisti. Vaikka en tiedäkään millaista se on, koska en tiedä olenko tuntenut koskaan "normaalisti", muistan vain, että tätä on jatkunut jo niin monta vuotta että sitä edeltävä aika on tosi epäselvää ja hajanaista muistoissa. Tätä on nyt yhteen putkeen jatkunut vuoden kun ennen edes välillä helpotti ja tuntui että hei, minähän olen tässä joukossa ihan kuin muutkin ja elämä on oikeastaan ihan kivaa. Olisi ihan hauska tuntea niin taas joskus.

KAKKUA

Tekisin jos voisin! Mutta tällä hetkellä minulla ei ole sokeria enkä tunne monia naapureitani joten en voi mennä lainaamaan sitä. Miten muuten lainataan sokeria? Pitäisikö sama määrä palauttaa joskus? o__O

Naapureista puheenollen, eräs tuli juuri kutsumaan minut pelaamaan Magic the Gathering - korttipeliä (on muuten hyvä peli) joten jatkan päivitystä myöhemmin.

Linnunrata

CMX - Linnunrata soi päässäni koko ajan. Rakastan tuota kappaletta, se kuvailee täydellisesti sitä miltä minusta tällä hetkellä tuntuu. Valmistun lukiosta ja täytyy päättää minne lähteä seuraavaksi. Kertoo siitä kuinka on hankalaa elää jatkuvassa muutoksessa.

CMX - Linnunrata

"Joka kevät tuntuu siltä
että vuodet pimenee
lehdet puissa hohkaa värein himmeämmin hiukan aina
joka päivä vähän ennen edellistään hupenee
kasvot rakkaitten on hieman kalpeammat
kuin on muistoissa

Pian,
sano minulle pian
että vielä on aikaa
pian
sano minulle
että tarina vasta alkaa

Taivaisiin, taakse kuun
ohi linnunratojen
korkeuksiin, ihmeisiin
kuten kaipaus ihmisen
lentää yli taivaan peiton
ihmeellinen tumma lintu
vapauteen

Joku lahjoo kohtalonsa
maallisella kullalla
joku kasaa hyveen vuorta,
joka näkyy ylös taivaisiin
joku astuu askeleensa
varovasti harkiten
joku tuhlaa rakkautensa rakastumisiin
Ja aina:

Pian
sano minulle pian
että vielä on aikaa
pian
sano minulle
että elämä vasta alkaa

Talvi on ja yö kuin lauluissa
rakastavaiset makaa lumessa
kuvittelee enkeleitä näkevänsä kylmyydessä
tuijottavat tähtitaivaan kaariholvin valoharsoon
käsi käteen pujotettu,
kylki kylkeen kii"


Käänsinpä saman englanniksi:

Every spring it feels like
years are getting darker and darker
leaves in the trees glows the colours even dimmer
Every day diminishes a little further than yesterday
faces of our dears are a little more pale
than they’re in memories

Soon
Tell me soon
That there’s time
Soon
Tell me
That the story is just about to begin

To the skies, behind the moon
passing the milky ways
To the heights, to miracles
Like the longing of oneself
Flies over the cover of the sky
A bizarre dark bird
to the freedom

Someone corrupts his destiny
with material gold
Someone  builds the mountain of virtues

which shows up to the skies
Someone takes his steps
gently, considering
Someone spends his love in falling in love

And always:

Soon
Tell me soon
that there is time
soon
tell me
that the life is just about to begin

It’s a winter and night like in songs
lovers laying in the snow
imaging seeing angels there in the freeze
staring at the stars, archade vault of skies

hand in hand
side by side

That '70s Show

Rakastan 70's Showta. Olen niin iloinen että sitä näytetään telkkarissa. Fez on ihana :D Hän on minun lempihahmoni. Myöskin Eric ja Donna ovat kivoja. Niiin hyvä sarja~

Sittenpä pieni esittely hahmoista.

Niin söpö. :3 Hän on kalat. Minun kuumerkkini on kalat, jeij!

Voi vitsi, minun aurinkomerkkini on myös leijona! IHANA!

Siinä on sarjan kaunispoika.

Ja siinä feministityttö.

Ja paha poika.

Ja ärsyttävä hemmoteltu tyttö. Alussa en pitänyt Jackiesta mutta nykyään pidän. Mila Kunis (hahmon näyttelijä) on muuten syntynyt samana päivänä kuin minä! 10 vuotta aiemmin.

Metsähakkuu...!

Meidän takapihan metsä, jossa pienenä leikin joka päivä. Yritän vaikuttaa tuohon päätökseen, siellä kasvaa niin monia kasveja ja eläimiä mitä ei elä missään muissa lähimetsissä!

Näkymä meidän piha-aidalta.

Tuo metsä on ainakin 100 vuotta vanha. Eivät voi hakata sitä!

Gekko

Rakastuin gekkoihin, kun minä ja kaverini kävimme liskonäyttelyssä mikä oli täällä meidän kylällä. Tämän gekon nimi on "Hemitheconyx caudicinctus"

Niiin suloinen!

"It is Sweet Outside, Where it Seems Magical~"

Aamulla ulkona oli niin kaunista.

Pyysin rakastani ottamaan minusta kuvan. Olimme menossa lukiolle.

Synttärikakku

 Tein isälleni syntymäpäiväkakun. Rakastan kakkujen tekoa ja luulenpa olevani siinä ihan hyväkin.

Tein kakun näin:

4 munaa
Venhäjauhoja tilavuudeltaan saman verran kuin munia
Sokeria tilavuudeltaan saman verran kuin edellisiä
1,5 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri kunnes seos on kuohkeaa. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää jauhoseos siivilän läpi hitaasti muna-sokeriseokseen.
Voitele kakkuvuoka voilla ja jauhota korppujauholla tai mannaryyneillä jos korppujauhoja ei ole.
Paista 175 asteessa puoli tuntia tai pidempään kunnes kakku on pinnalta sopivan ruskea.
Anna sen jäähtyä ja kumoa sitten.

Kun kakku ei ole enää kuuma, leikkaa se kolmeksi kerrokseksi.
Itse kostutin kakun aprikoosinmakuisella kivennäisvedellä ja pistin väliin lakkahilloa sekä kermavaahtoa. Päällä on kermavaahtoa ja kaakaojauhetta.
Tulos ei tällä kertaa ollut kaikkein kaunein mutta HERKULLINEN. Pakko tehdä uudestaan!

Random

Halusin jakaa tämän, soitan kontrabassoa :) Soitin ei ole omani, vaan lainattu musiikkiopistosta. Olen soittanut tuota n. kuukauden.

Kaunis<3 En minä vaan basso.



Tein joitakin kuvanmuokkauksia. Tässä yksi:

Heh, I like this. Siinä on minun kaverini ja serkkuni (nyt jo edesmennyt) koira.

Runoutta ja muutakin

Tässä viimekesäinen runoni "Valoa kohti".

" Tämä kesä on
tulla kotiin
väsyneenä tyhjästä
lysähtää maahan heti kun ovi sulkeutuu

ja olla piilossa kaikilta,
itkeä
itsestään loputkin voimat

ja nukkua,
herätä kipuihin
fyysisiin tai henkisiin, ei sillä väliä

ja pakottautua
hetkeksi taas
hymyilemään.

Aamulla
tuntuu olevan sama päivä
kuin edellinen.

Haluaisin
nauraa, niin kuin silloin
mistä minulla on vielä epäselviä
muistoja,

muistoja kuitenkin.

Toisinaan
en jaksa itkeä tai
olen jo ehtinyt
haavoittaa itseni väsyksiin.

Toivoisin
jo koskettavani
valoa pian.

Mutta miten voisin
jos en jaksa edes

kurottaa kättäni sitä kohti? "


Tämä oli silloin, kun oli pahin kausi. Nyt siitä on, onneksi, enää muisto.. Hyvin elävä sellainen, mutta muisto kuitenkin, ainakin toistaiseksi.. Toivon sen jäävän muistoksi.
Hämmentävää, että kaikki ne vuodet, jotka kärsin yksin joka ikinen päivä, alkavat olla menneisyyttä jo. Ainakin toisinaan näyttää siltä.


"Sanoitta"

" Miten
voin niin paljon samaan aikaan
pelätä ja haluta samaa ihmistä;
kun nojaat minua kohti ja istun sängylläsi,
tunnen hengityksesi kasvoillani
ja yksistään se riittäisi huumaamaan minut vuosikausiksi, jos sitä pistäisin suoneeni.

Ja samalla,
vaikket sano mitään tai vain hyvin vähän,
ymmärrän kaiken parhaiten niin,
sanat vain sekoittavat meitä molempia, jätetään ne pois tästä hetkestä.

Toisinaan kysyt "pidätkö tästä", tai muuta sen kaltaista, kun silität minua tai mitä tahansa,
mutta en voi vastata.
Eikö hymyni jo kerro kaikkea?

Tiedät, että kärsin kosketuksetta,
mutta sormenpääsi polttavat ihoani yhtä lailla. "

Yksi addiktoivimmista kappaleista ikinä. Olen ihan rakastunut CMX:ään viimeisimpien kuukausien aikana. Eräs ihminen tutustutti minut siihen, kiitos hänelle... Näistä kappaleista tulee mieleen niin paljon muistoja ja uskon, koska ne ovat niin tuoreita, että ne kestävät samanlaisina kauan.

CMX - Minun sydämeni on särkynyt

"Kuule kuinka se sanoo
jätä lapsenkasvosi tähän
paina kätesi multaan
jää odottamaan valon nousua
murhe tässä kuin köyhyys
kuin lupaus autiomaan
kangastusten kalkki
eikä kipu mene pois

Kirjoita se hiekkaan
hiekka pitää sanansa
kirjoita se virtaan
vesi matkaa kotiinsa
kirjoita se ilmaan
linnut nousevat siivilleen
kirjoita se muistoihin
ne haarautuu kuin tie

Katso missä on viisaus
joka rakensi kaupungit
kirjoitti kirjastot
täyteen yksinäisyyttä
kun erämaan tuuli
nuolee jokesi uomaa
ja mahtavat lauseet
kuivuu kitalakeen kii

Kirjoita se valoon
valo matkaa tyhjyyteen
kirjoita se iltaan
ilta yöhön laskeutuu
kirjoita se pelkoon
pelko kavahtaa itseään
kirjoita se sanoihin
sanat muuttuu toisikseen

Kun muistosi ei enää satuta ketään
silloin särkyy sydämeni
kun muistosi ei enää satuta ketään
sydämeni kulkee
yli rauhattoman maan
minun sydämeni hajoaa
tuulen kanssa kulkemaan "

"When two people cry together for the first time, they understand how much they love each other."

- Emile Deschamps

Tuo on jotakuinkin totta. Huomasin sen kun olin katsomassa Diruja Helsingissä. Itkin Zakuron aikana niin paljon, niin teki moni muukin. Tunsin yhteyttä kaikkiin niihin ihmisiin ja Dir en grey:n ja musiikkiin. Tuntui että aika pysähtyi. Se oli hieno kokemus.

Päivän annos Toshiyaa:

Totta. Sinä sen sanoit, Sloganmaker.

Dilemma. :'3

Toshiyaa

Tuo on varmasti hyvin totta.

Toshiya sanoo: "Joo, mennään kalaan!"

@ minun koti

Vähän sisustin.

Tässä on meidän Diru-seinämme. Julisteita ja kuvia heidän Nosturin keikaltaan.

Olohuone. Kämppikseni katsomassa Myytinmurtajia :D

Olohuone toisesta kulmasta..

"Koira tulee huoneiston mukana."

Koirra on kaikkialla! Tässä on meidän "meditaationurkkauksemme" olohuoneessa. Siellä poltetaan kynttilöitä ja suitsukkeita.

Makuuhuone.

Makuuhuoneen lamppu, rakkaani<3

 En saanut hyviä kuvia keittiöstä koska se on aika sotkuinen, mutta tässä on taulu jonka äitini on tehnyt.

Ja tämän taulun on tehnyt kummitätini.




Loppu!

:D

Derp.

Inhoan sanoa "derp" mutta joskus vain täytyy.

Tässä on uusi takkini, fapulous isn't it?

Siinä vaan posetan.

Tässä on uusi... mikäs tämän vaatteen nimi olisikaan?

Miksi ihmissuhteet ovat niin hankalia?

Kärsin taas. Aina kun jätän taakseni jonkun massiivisdramaattisen konfliktin jonkun kanssa, lupaan itselleni että ei ikinä enää. Mutta NYT minä lupaan. EN enää aio riidellä kenenkään kanssa tyhmistä ja merkityksettömistä asioista. Olen hyvin tosissani.

Tein joitakin macro-kuvia, kun olin niin tylsistynyt.
Oikeastaan nämä ovat ensimmäisiä tekemiäni ikinä. Yay!

Heh.. tämä on hauskin.

Astrologiaa

Kuinka leijona ja oinas tulevat toimeen?

"Leo and Aries are both fire signs, and both of you love to play the protagonist in a grand drama which makes life seem brighter, bigger and more colourful. At heart you are both childlike, generous, a bit self-centred. You are always looking for adventure, new outlets for your creative imagination, and unending romance.
This can be a wonderful combination because you can fuel each other's creativity and inject excitement into each other's lives. You remain eternally optimistic as you pursue the great adventure of life together.
Neither of you likes to get bogged down in mundane routines, so don't expect this of each other. The fiery partner who can share your dreams is also one who doesn't enjoy doing the washing up any more than you do. Learn to live with a chaotic environment, or else learn to share irritating tasks equally.
Expecting your partner to play housekeeper while you indulge in your sense of specialness will only generate resentment. But if you can both live life true to your romantic spirits, and encourage each other's talents and aspirations, you can help each other to make even the grandest of dreams come true."

www.astro.com

Aurinkomerkkini on leijona, mutta en kerro kuka on oinas.. Suurimmaksi osaksi koska se on typerää..

Dir en grey @ Helsinki, Nosturi

 Olen niin kovin myöhässä tämän päivityksen kanssa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ok, 23.8. oli elämäni ihmeellisin ilta ikinä. Olin kolmannella/neljännellä rivillä, riippuen siitä kuinka paljon ihmiset minua työnsi sinne tänne. Olin Toshiyan ja Kaorun välillä. Se oli täydellinen paikka<3

Kyo oli aivan .uskomattoman.kuuma. Kuten kuvast näkyy oli hänen yllään punainen Adidas-puku jota on nähty viimeksi ehkä joskus 2008 hänellä. Hän näytti niin jumalaiselta siinä asussa... Huhhuh. Ja kun hän asteli lavalle, ajattelin että "onpa hän pieni!" Kyo ei pitäisi.
Kaoru oli niin tyyni ja cool, hän soitti silleen "yeah, olen tähti, kadehdi minua". Aina välillä hän katseli yleisöä ja kaikki ihaili.
Ja Toshiya. Voi luoja. Melkein pyörryin kun hän tuli lavalle. Ajattelin, että siinä on Toshiya, basisti jota olen ihaillut monta vuotta. En voinut mitään, tuijotin sitten häntä melkein koko keikan. Hän oli aika uskomaton. Yhdessä välissä hän katsoi hyvin veikeästi yleisöä ja nuolaisi huuliaan :D Yleisön reaktio oli unohtumaton. Varmaan kaikista äänekkäin hetki siellä.

Toshiyaaaa
Joku huusi yleisössä "Toshiya, näytä napa!" Nauroin.

Kuvat eivät ole minun, ne ovat sivustolta Lammas Zine: http://www.lammaszine.fi/2011/08/31/dir-en-grey-nosturissa/

The Most Beautiful Dog in the Wurld~ (Again)

West siberian laika.
I think I've never seen anything more beautiful than this (well, exept some people I fancy).
Luckily.. There's one living with me now<3 I'll tell about her later.

Tällaista tänään

En jaksa nyt vääntää englanniksi, kun omaksi huvikseni tätä kumminkin kirjoittelen.
Niin, on vähän vaiheeseen jäänyt tämä blogi. Se harmittaa, koska halusin tästä joskus hienon ja aktiivisen,
mutta vähän jäi. Suurimpana syynä ehkä se, etten ole koneella nykyään juuri koskaan, koska meidän ihana
oma vässy miniläppärimme hajosi. Toisena se, että oma masennukseni pääsi taas kukkimaan, diagnoosina syvä
masennus ynnä muuta mukavaa sen myötä, ja arvatenkin olen ollut aika lässähtänyt nyt tämän kesän ja keväänkin. Kesä meni (noh, viikko jäljellä lomaa, ei hirveästi lohduta tässä vaiheessa) osaltani melko pipariksi. Ehdin käydä Helsingissä sentään, parikin kertaa, Linnanmäellä ja kaupungilla hyvässä seurassa, mutta piknikpäivänä olin vatsataudissa ja se odottaa vielä toteutumistaan. Töiden, jotka juuri ja juuri sain tehtyä, jälkeen olen vain luurannut kämpillä ja uuden naapurini nurkissa - kesän kohokohta ehdottomasti, kun eräs ihana herrashenkilö muutti parin metrin päähän ulko-ovestamme :3 Se pelasti aika paljon.

Tässä kuussa Dir en grey tulee Suomeen. Siihen on enää pari viikkoa. PARI VAIVAISTA VIIKKOA! Aaaa ja uusi levy on tulossa meille toivottavasti että ehtii kappaleet oppia ennen sitä. En ole läheskään niin innoissani kuin haluaisin olla. Toivottavasti ehdin innostua... Joskus käy niin että se tapahtuu vasta jälkeenpäin, ja on silleen "nyt kyllä hotsittais.. mutta se meni jo ;___; "

Good days, bad days

Haven't written here for ages. I've had a lot of things going on... Most difficulties are with relationships. All the time I'm arguing with someone and it really gives me worries. One thing giving worries is also our dog, who hasn't got used to being alone and barks all the time. I don't know what I'm supposed to do. I feel desperate.

Here's huge amount of snow! When I look at the backyard of my parent's house, I can't nearly see nothing but snow.

I feel hungry, so I maybe go now and eat something.. What's interesting, I haven't been wanting to eat in a couple of weeks. I feel hunger but not the will of eating. Usually it was the opposite..
And because of that I've lost few kg:s. :3