Onpahan taas päässyt edellisestä päivityksestä kulumaan kolme kuukautta.

Sinttu oli toissapäivänä ja eilen kipeä, ja se täytyi eilen viedä eläinlääkäriin. Se oli vaisu, ei syönyt paljoa, eikä antanut koskettaa mahaansa vaikka normaalisti se tykkää maharapsutuksista. Huomasin sen mahassa kovan pullottavan kohdan. Säikähdin, että se on varmasti syöpäkasvain, joten menimme sitten eläinlääkäriin, missä onneksi paljastui, että se olikin mätäpaise. Mikä helpotus! Se tyhjennettiin nukutuksessa ja määrättiin viiden päivän antibioottikuuri.
Antibioottien antaminen on aika kauheaa, nimimerkillä Raadeltu. Onneksi siitä ei tarvitse stressata ihan yli hilseen, sillä se ei ollut aivan välttämätön, vaan annettiin varmuuden vuoksi.

Sinttu haavateippi kyljessä

Syksyllä aloitin siis teologian opinnot ja niissä on ollut mukavasti tekemistä. Kolme tenttiä on ohitse joista kaksi meni läpi keskitasoisesti, yhdestä en tiedä. Tässä jaksossa on ollut johdatusta Uuteen sekä Vanhaan testamenttiin ja käytännölliseen teologiaan, tieteenfilosofiaan ja kreikan peruskurssi. Ensi periodissa alkaa sielunhoidon peruskurssi ja pastoraalipsykologia, uskontokasvatuksen perusteet ja uskontotieteen peruskurssi joka käsittelee islamia Suomessa.

Tenttikirjojani

Minä johdatuksessa filosofisiin oppiaineisiin iltamissa eräällä huvilalla

Vuokrahuoneeni opiskelupaikkakunnalla

Rauhoittumispaketti rankkojen päivien illoiksi

Ok, nyt siis tarkoituksenani on saada tämä bloginen uuteen uskoon ja käyntiin taas! Saa nähdä, miten onnistun kaiken kiireen keskellä, mutta tämä on sentään hauskaa (ei sillä ettei opiskelu ollenkaan olisi...).

Hmm, saatan olla hankkimassa koiran. Siltä ainakin näyttää tämä minun koiratarvikekokoelmani.

Se sisältää leluja, pantoja, hihnan, näyttelyhihnan, purulelun, treenivyölaukun, harjan, kamman ja kynsisakset.

Tällä hetkellä kiikarissa on rotu perunkarvatonkoira ja sen karvallinen muunnos. Olin taannoin jo vähällä hankkia sellaisen, mutta sitten ei ajankohta ollutkaan otollinen. Nyt tuntuu, että on jo rutinoitunut tähän opiskelurytmiin ja aina vapaa-ajalla miettii, että olisipa koira jonka kanssa puuhailla. Tietysti siinä olisi sekin puoli, että aamulla olisi pakko tehdä se pissalenkki räntäsademyrskyssä kello kuusi aamulla, ja pentuaikana nousta öisin pissattamaan koira vaikka ulkona paukkuisi pakkanen -30 ja tärisisi siellä yöpaitasillaan ja sitten kun koira ei tekisi tarpeitaan, vaan uikuttaisikin takaisin sisälle ja laskisi sitten sisällä tyytyväisesti matolle asiansa, siivota se samalla kun pentu on ehtinyt oksentamaan sänkyyn. :D Mutta luulen, että tuommoinen skenaario ei tulisi olemaan jokapäiväistä ja jopa, että olisin valmis siihen.

Perunkarvatonkarvaton :) 

Perunkarvaton, karvallinen

Tykkään, kun nämä karvalliset ovat niin monimuotoisia, niiden turkki voi olla minkävärinen ja -tyyppinen tahansa. Eniten kiinnostaisi tämän rodun pieni kokomuunnos, joka on 25-40 cm korkea ja painaa 4-8 kiloa. Siitä saisi hyvän kainaloisen ja reissukaverin, mutta luonteensa puolesta myös vieraat ilmoittavan vahtikoiran ja harrastuskaverin.

Tui tui

Kesä ja marjat! Pitäisi saada itsensä mustikkametsään ja vadelmankeruuseen, niin ei marjat loppuisi taas kesken talvella. Täytyy sanoa, että olen huono poimimaan etenkin mustikoita, mutta mansikat ja pensasvadelmat ovat kivoja kerätä. En malta odottaa, että tulee syksy (!) ja pääsee metsästämään sieniä! Eilen illalla oli jo niin hämärää, että kun menin ulos, laitoin pihavalon palamaan; ihanan tunnelmallista hämärää ja sumua kesäyössä. Sitä ennen oli kaunis auringonlasku joka värjäsi kypsyvän viljan lumoavasti.

Ahomansikka, oma suosikkini!

Hapankirsikoita

Päärynäpuu

Kesän viettelys siis jatkuu ja huomenna lähden taas kohti pääkaupunkiseutua katsomaan tätiäni ja serkkuani. En ole suunnitellut tekeväni mitään erityistä siellä, mutta Linnanmäellä olisi tuikihauskaa pistäytyä...

On ollut hauskoja, mieleenpainuvia kesähetkiä ystävienkin kanssa.

Juhannuksena syntyneet kissanpennut ovat jo aika isoja ja ainakin yhdestä näyttäisi tulevan vähän pitempikarvaisempi! En ole nähnyt heitä nyt hetkeen, mutta viimeksi sain heistä supersuloisia kuvia. Luonteetkin alkavat jo hahmottua, kun joku miukuu syliin nostettaessa sydäntä särkevästi, toinen on ihan hiljaa ja utelias.

Kävin myös hyvän ystäväni luona hänen lapsuudenkodissaan, jossa asuu pikkukoira, joka oli meillä silloin kun asuimme yhdessä lukioaikana tämän ystäväni kanssa. Koiruus muisti vielä minut aivan selvästi ja se oli todella ilahduttavaa! Muutenkin tuo otus on aivan valloittava pikku kirppu.

Pistäydyin myös kissanäyttelyssä äskettäin. Löysin sieltä yhden mielenkiintoisen (tai no, moniakin) kissarodun, joka voisi olla hauska omistaa joskus etäisessä tulevaisuudessa.

Kyseessä on kuriilien bobtail, joka on alkukantainen itämainen kissarotu ja nimensä mukaisesti aina töpöhäntäinen. Sitä ei ole jalostettu töpöksi, vaan alkuperäiset kantayksilötkin ovat olleet töpöhäntäisiä.

Sellaista, kirjoittaja lähtee saunomaan ja uimaan nyt!

Kesäilyä

Viimeinkin tuli kesä! Olen ollut sulamispisteessä, mutta onneksi järvessä voi välillä vilvoitella. Olen tehnyt kesäseikkailuja.

Viime viikolla kävin kiertämässä erään luontopolun, jonka varrelta löysin Maariankämmekän ja Valkolehdokin, joita en ollut koskaan ennen nähnyt. Tykkään bongailla kasveja ja lintuja kun liikun luonnossa ja opetella tunnistamaan niitä.

Valkolehdokki, jonka tuoksu oli yhtä huumaava kuin mitä olin lukenut Luontolehdestä sen olevan

Toinen seikkailu oli Pohjanmaalla, kun kävin tällaisessa nähtävyydessä kuin Pauanne. Paikka oli todella mystinen ja jännittävä; siellä ei ollut ketään muita ja erääseen puoliksi palaneeseen rakennukseen pääsi sisälle.

Palanut sauna

Tuo Pauanne oli aiemmin toiminut kansanparantajien kokouspaikkana, mutta en tiedä miksi sitä ei siihen enää käytetä, liekö syynä tuo palanut rakennus, jota ei ole korjattu. Jos minä olisin kansanparantaja, niin menisin tuonne joka kokoukseen. Voisin osallistua korjaustalkoisiinkin. Pelottavan jännittävä paikka!

Matkalla Pohojanmaalle piti tietenkin kahvitella, sievässä paikassa jota-en-nyt-muista (jossakin Kyyjärven tienoilla?)

Ja illalla viettää ihanaa kesäiltaa hyvässä seurassa, hyvän lukemisen ja saunan merkeissä:

Tuo Pahkasika on mahtava lehti. Harmi, että sitä ei ole julkaistu sitten 90-luvun, olen syntynyt ihan väärälle vuosikymmenelle! Onneksi sain noita vanhoja lehtiä käsiini, ovat olleet huippuhauskoja.

Viettäköön hän, joka tämän päivityksen lukee, ihanan päivän ja nauttikoon kesästä! :)

Kävin viikonloppuna pääkaupunkiseudulla moikkaamassa serkkuani ja vastaan ystävääni, joka palasi vaihto-oppilasvuodeltaan Belgiasta. Seikkailin pieniä teitä ja paikkakuntia, joissa en ole ennen käynyt juurikaan, yövyin Askolassa bed & breakfast - hostellissa, joka oli keskellä ei mitään ihanalla maaseudulla.

Helsingissä kävin Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa ihmettelemässä ja menimpä Pride-meininkienkin läpi. Siellä oli paljon värikästä porukkaa.

Nuuhkuttelin liljoja

Karppi

Juvalla on englantilainen teehuone, jossa poikkesimme matkalla. Mikä IHANA prinsessapaikka! Ja tarjoilu oli aivan mahtava, vaikka koostuikin pääasiassa herkuista, ei jäänyt ainakaan nälkäiseksi.

Hitu oli kaksi yötä poissa kotoa. Se oli kai retkellään, mutta minä olin tietenkin huolissani. Eilen illalla rukoilin, että sillä olisi kaikki hyvin ja se tulisi pian kotiin. Ehdin juuri nukahtaa, kun se sitten tuli raapimaan ulko-ovea, oli ihan märkä ja kehräsi ja kiehnäsi ja tuli sitten vielä kainaloon nukkumaan ihan väsyneenä, pikkuinen märkä rotta.

Olen miettinyt rukoilemista; en rukoile Jumalaa koska en ole ollenkaan varma siitä, että olisi jokin Jumalankaltainen persoona (sellainen Yksi, jota yleensä vain ajatellaan jumalana; tiettynä henkilönkaltaisena persoonana) jota rukoilla, mutta esitän toiveeni ja huoleni rukouksen muodossa, jolloin tavallaan uskon että ilmaistuna ne tulevat konkreettisemmiksi ja muovaavat ehkä tätä Kosmosta rukouksissa esitettyihin suuntiin. Jos rukous toimisi näin, voisi ajatella, että meillä olisi melkoinen voima tähän maailmaan missä elämme. Jos se toimii, on aika mahtavaa, että meillä on jonkinlaista vaikutusvaltaa, mutta on pelottava ajatus, että samoin myös pahat ajatukset ja toiveet, kaunat, kostonhalut yms vaikuttaisivat samoin tavoin. Siksi ainakin itse koetan yrittää olla ajattelematta kenestäkään/mistään pahaa, enkä ainakaan haluaisi toivoa kenellekään mitään pahaa. Ei se ole itsellekään terveellistä.

100 000 munkkia meditoi paremman maailman puolesta

Täynnä tulevaisuutta

Nyt kun olen pitänyt kunnon tauon blogin päivittämisestä, haluan tehdä tätä taas vähän paremmin, vähän säännöllisemmin.

Siis: pääsin opiskelemaan teologiaa! Tämä oli kolmas yliopistoonpyrkimisyritykseni ja onneksi tuotti tällä kertaa tulosta. Nyt on tiedossa kolmesta viiteen vuoteen kiinnostavia opintoja, EI TARVITSE MIETTIÄ MITÄ TEKEE ENSI VUONNA!

Aion lukea teologian (jossa valitsen uskontotieteen) lisäksi psykologiaa ja ehkä filosofiaa. Olen nyt jännän äärellä, koska en ole oikeasti lukenut ennen näihin pääsykokeisiin lukemisia pariin vuoteen MITÄÄN kunnolla.

No, nyt olenkin sen verran innostunut, että ajattelin parin opiskeluvuoden jälkeen aloittaa kirjan kirjoittamisen.

Mitä muuta? Kesä, jos tätä kesäksi voi kutsua. Olen reissannut kohtalaisen paljon, käynyt Pohjanmaalla, Laukaalla ja viikonloppuna lähden Helsinkiin ja Kouvolaan.

Pietarsaaressa kävin tutustumassa Nanoq-nimiseen museoon. Se oli mielenkiintoisin museo, missä olen käynyt. Paras osio oli nämä inuiittien tekemät veistokset:

Sinne oli rakennettu myös tällainen sympaattinen inuiittien pyyntikylä (jonne tahtoisin muuttaa asumaan):

Grönlantilainen muusikko

Olen myös "emottanut" (toiminut (sijais)emona) monille kissanpennuille, kun avopuolisoni perheelle on syntynyt kaksi kissapentuetta. Kova kissanpentukuume olisi, mutta kaksi riittää toistaiseksi meille näin pieneen taloon...

Juhannuksena syntyneestä pentueesta

Neliviikkoinen tyttöpentu

Innostuin taas vapaa-ajalla lukemisesta pääsykokeisiin lukemisen myötä. Olen juuri lukenut Oivaltava tietoisuus-nimisen kirjan ja lukemassa sellaisia kirjoja kuin Rajalla jota ei ole ja Kaiken lyhyt historia (Brief History of Everything). Ajatuksiaherättäviä kirjoja, vaikkakin Oivaltava tietoisuus tyrkytti lopuksi omaa näkemystään liiaksi. Katsotaanpa mihin nämä loput kirjat pystyvät.

Mistä kaikki on lähtöisin, miten asiat kytkeytyvät toisiinsa, mihin olemme menossa?