Tätä päivää kuvaa hyvin runo jonka tein hetki sitten.
"Minusta tuntuu
melkein samalta kuin vuosia sitten
kun kävelin nurmella paljasjaloin
silloinkin sekavana kaikesta
rakkaudesta, kaipuusta, surusta
ja kivusta
ja revin maasta irti raparperejä
- ja sanoin aina niille kiitoksen kun lähdin
silti en tunne
oikein mitään,
en tiedä miksi
en ehkä uskalla
tahtoisinpa tietää
onko nostalgian tarkoitus tuntua hyvältä
vai tältä
ettei saa henkeä ja puuduttaa
kaikki"
Niin.. Ei minulla oikein ole muuta sanottavaa.
Paitsi että päässäni soi CMX:n Valoa nopeammat koneet, joka on mahtava kuvaus elämästä.
Tähän on hyvä liittää ne sanat ja biisi...
No, ko. kappaletta ei nykyään löydy näköjään sinätuubista, täytyy tyytyä pelkkään lyyrilliseen kauneuteen:
"Kylmä kuin metalli, tyhjä kuin sydän
minä olen matkalla takaisin pimeään
kylmä kuin metalli, tyhjä kuin sydän
ei sitä vielä nää, ei sitä vielä nää
maaliskuun aurinko, älä meitä hylkää
kun päivä pitenee niin vähäksi aikaa
tuulessa pakkaslumi leikkii, vaikka pian sulaa
ei sitä vielä nää ei sitä vielä nää
ja ennen kuin aurinko jäätyy
se palaa hetken kuumemmin
ja ennenkuin silmämme sulkeutuu
mitä kaikkea ne vielä näkevät
kuuma kuin metalli, täysi kuin sydän
minä olen matkalla takaisin valoon
kuuma kuin metalli, täysi kuin sydän
ei sitä vielä nää, ei sitä vielä nää
joskus
yltää tuo valo tännekin
ja minä muistan paikkoja
joissa en ole käynyt"
Hitto, tuo lauluhan on täydellinen.
>
