Kesä ja marjat! Pitäisi saada itsensä mustikkametsään ja vadelmankeruuseen, niin ei marjat loppuisi taas kesken talvella. Täytyy sanoa, että olen huono poimimaan etenkin mustikoita, mutta mansikat ja pensasvadelmat ovat kivoja kerätä. En malta odottaa, että tulee syksy (!) ja pääsee metsästämään sieniä! Eilen illalla oli jo niin hämärää, että kun menin ulos, laitoin pihavalon palamaan; ihanan tunnelmallista hämärää ja sumua kesäyössä. Sitä ennen oli kaunis auringonlasku joka värjäsi kypsyvän viljan lumoavasti.

Ahomansikka, oma suosikkini!

Hapankirsikoita

Päärynäpuu

Kesän viettelys siis jatkuu ja huomenna lähden taas kohti pääkaupunkiseutua katsomaan tätiäni ja serkkuani. En ole suunnitellut tekeväni mitään erityistä siellä, mutta Linnanmäellä olisi tuikihauskaa pistäytyä...

On ollut hauskoja, mieleenpainuvia kesähetkiä ystävienkin kanssa.

Juhannuksena syntyneet kissanpennut ovat jo aika isoja ja ainakin yhdestä näyttäisi tulevan vähän pitempikarvaisempi! En ole nähnyt heitä nyt hetkeen, mutta viimeksi sain heistä supersuloisia kuvia. Luonteetkin alkavat jo hahmottua, kun joku miukuu syliin nostettaessa sydäntä särkevästi, toinen on ihan hiljaa ja utelias.

Kävin myös hyvän ystäväni luona hänen lapsuudenkodissaan, jossa asuu pikkukoira, joka oli meillä silloin kun asuimme yhdessä lukioaikana tämän ystäväni kanssa. Koiruus muisti vielä minut aivan selvästi ja se oli todella ilahduttavaa! Muutenkin tuo otus on aivan valloittava pikku kirppu.

Pistäydyin myös kissanäyttelyssä äskettäin. Löysin sieltä yhden mielenkiintoisen (tai no, moniakin) kissarodun, joka voisi olla hauska omistaa joskus etäisessä tulevaisuudessa.

Kyseessä on kuriilien bobtail, joka on alkukantainen itämainen kissarotu ja nimensä mukaisesti aina töpöhäntäinen. Sitä ei ole jalostettu töpöksi, vaan alkuperäiset kantayksilötkin ovat olleet töpöhäntäisiä.

Sellaista, kirjoittaja lähtee saunomaan ja uimaan nyt!

Kesäilyä

Viimeinkin tuli kesä! Olen ollut sulamispisteessä, mutta onneksi järvessä voi välillä vilvoitella. Olen tehnyt kesäseikkailuja.

Viime viikolla kävin kiertämässä erään luontopolun, jonka varrelta löysin Maariankämmekän ja Valkolehdokin, joita en ollut koskaan ennen nähnyt. Tykkään bongailla kasveja ja lintuja kun liikun luonnossa ja opetella tunnistamaan niitä.

Valkolehdokki, jonka tuoksu oli yhtä huumaava kuin mitä olin lukenut Luontolehdestä sen olevan

Toinen seikkailu oli Pohjanmaalla, kun kävin tällaisessa nähtävyydessä kuin Pauanne. Paikka oli todella mystinen ja jännittävä; siellä ei ollut ketään muita ja erääseen puoliksi palaneeseen rakennukseen pääsi sisälle.

Palanut sauna

Tuo Pauanne oli aiemmin toiminut kansanparantajien kokouspaikkana, mutta en tiedä miksi sitä ei siihen enää käytetä, liekö syynä tuo palanut rakennus, jota ei ole korjattu. Jos minä olisin kansanparantaja, niin menisin tuonne joka kokoukseen. Voisin osallistua korjaustalkoisiinkin. Pelottavan jännittävä paikka!

Matkalla Pohojanmaalle piti tietenkin kahvitella, sievässä paikassa jota-en-nyt-muista (jossakin Kyyjärven tienoilla?)

Ja illalla viettää ihanaa kesäiltaa hyvässä seurassa, hyvän lukemisen ja saunan merkeissä:

Tuo Pahkasika on mahtava lehti. Harmi, että sitä ei ole julkaistu sitten 90-luvun, olen syntynyt ihan väärälle vuosikymmenelle! Onneksi sain noita vanhoja lehtiä käsiini, ovat olleet huippuhauskoja.

Viettäköön hän, joka tämän päivityksen lukee, ihanan päivän ja nauttikoon kesästä! :)

Kävin viikonloppuna pääkaupunkiseudulla moikkaamassa serkkuani ja vastaan ystävääni, joka palasi vaihto-oppilasvuodeltaan Belgiasta. Seikkailin pieniä teitä ja paikkakuntia, joissa en ole ennen käynyt juurikaan, yövyin Askolassa bed & breakfast - hostellissa, joka oli keskellä ei mitään ihanalla maaseudulla.

Helsingissä kävin Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa ihmettelemässä ja menimpä Pride-meininkienkin läpi. Siellä oli paljon värikästä porukkaa.

Nuuhkuttelin liljoja

Karppi

Juvalla on englantilainen teehuone, jossa poikkesimme matkalla. Mikä IHANA prinsessapaikka! Ja tarjoilu oli aivan mahtava, vaikka koostuikin pääasiassa herkuista, ei jäänyt ainakaan nälkäiseksi.

Hitu oli kaksi yötä poissa kotoa. Se oli kai retkellään, mutta minä olin tietenkin huolissani. Eilen illalla rukoilin, että sillä olisi kaikki hyvin ja se tulisi pian kotiin. Ehdin juuri nukahtaa, kun se sitten tuli raapimaan ulko-ovea, oli ihan märkä ja kehräsi ja kiehnäsi ja tuli sitten vielä kainaloon nukkumaan ihan väsyneenä, pikkuinen märkä rotta.

Olen miettinyt rukoilemista; en rukoile Jumalaa koska en ole ollenkaan varma siitä, että olisi jokin Jumalankaltainen persoona (sellainen Yksi, jota yleensä vain ajatellaan jumalana; tiettynä henkilönkaltaisena persoonana) jota rukoilla, mutta esitän toiveeni ja huoleni rukouksen muodossa, jolloin tavallaan uskon että ilmaistuna ne tulevat konkreettisemmiksi ja muovaavat ehkä tätä Kosmosta rukouksissa esitettyihin suuntiin. Jos rukous toimisi näin, voisi ajatella, että meillä olisi melkoinen voima tähän maailmaan missä elämme. Jos se toimii, on aika mahtavaa, että meillä on jonkinlaista vaikutusvaltaa, mutta on pelottava ajatus, että samoin myös pahat ajatukset ja toiveet, kaunat, kostonhalut yms vaikuttaisivat samoin tavoin. Siksi ainakin itse koetan yrittää olla ajattelematta kenestäkään/mistään pahaa, enkä ainakaan haluaisi toivoa kenellekään mitään pahaa. Ei se ole itsellekään terveellistä.

100 000 munkkia meditoi paremman maailman puolesta