sunnuntai 13. elokuuta 2017

Uusia tuulia, nyt on aihetta kirjoittaa


Hei!

Siitä on jo pari vuotta, melkeinpä tasan, kun viimeksi kirjoitin. Koin että elämäni ei ole tarpeeksi mielenkiintoista, että siitä kannattaisi kirjoittaa. Nyt ajattelen, että olkoonkin niin, kirjoitan silti! Tämä oli hauskaa ainakin viimeksi. Sitä paitsi minulla on nyt uusia aiheita, joista kirjoittaa - muutin maalle omakotitaloon, teen henkilökohtaisen avustajan töitä opintojen ohessa (vai pitäisikö sanoa: opiskelen töiden ohessa, niin laskasti olen opinnoissa edennyt viime aikoina), minulla on toinenkin koiruus. Tai itseasiassa meillä on avomieheni kanssa, pääsi syntymään tuollainen liittokin tässä kesällä. :)





Tällainen karvakorva, Lenni-poika muutti meille pari kuukautta sitten




Ja Lulusta on kasvanut iso tyttö



Lennin asettuminen taloon ei ole ollut niin helppoa kuin Lulun, onhan näillä koirilla henkilökemioitten yhteensovittelemista. Lulu ei vielä komenna Lenniä kovasti ja Lenni käyttää tilannetta hyväkseen roikkuakseen korvissa ja hännässä. Nyt joutuvat olevan pari viikkoa erillään, kun Lululla on juoksut ja Lenni jo koittaa kovasti hyppiä selkään (se täyttää kohta viisi kuukautta). On varmaankin ennen ensi juoksuja leikattava edes jompi kumpi, aion tosin leikkauttaa molemmat ennen pitkää mikäli en pentuja aio niille hommata (ja siinäkin tapauksessa niitten jälkeen leikkauttaisin), silloin niitten elämä on varmasti paljon helpompaa ja säästäisi se omiakin hermoja.

Mutta Lenni on kyllä luonteeltaan huippu pentu, kovasti ihmisten kaveri, hirveän energinen ja sen tempuille saa nauraa joka päivä. Toisia koiria kohtaan se on vähän arka, koska ei ole päässyt tapaamaan niitä paljon. En ole tietenkään koirapuistoihin uskaltanut viedä ennen kuin rokotukset tulivat voimaan ja pentukavereita ei tuntunut löytyvän millään, vaikka etsin niitä kahdessakin facebook-ryhmässä. Nyt olemme käyneet yksillä Mustin ja mirrin pentutreffeillä ja menemme vielä toisille ennen kuin Lenni täyttää yläikärajan viisi kuukautta.
Eilen sattui hassu tapaus, kun kävimme vierailemassa isäni luona ja olimme porukalla mustikkametsällä: näimme, että polkua pitkin tulee ihminen, mutta kohta varpujen seasta ilmestyy pikkuinen koira - näin heti että se oli pentu. Lenni oli kyllä hämmästynyt, mutta pikkuinen oli rohkea ja tuli haistelemaan. Siinä sitten kierrettiin rinkiä haistellen ja vähän leikkiäkin viriteltiin. Harmi ettei ollut kameraa mukana. Pentu oli isän naapurin koira, ainakin neljäs terrieri heidän perheeseen (!), mahtaakohan tulla samanlainen kaiken räksyttäjä kuin kolmesta muusta... (Sitä paitsi ne kaikki kolme ovat uroksia ja tappelevat välillä, ihan tosissaan, keskenään!) Ainakin vielä se oli suloinen.

Siinäpä hieman tarinaa hauvoista, ensi kerralla päivitän jotakin uudesta kodistamme ja sen rojekteista!

Hienoa elokuun etenemistä kaikille!