Syystuulia

Syksy tuo mukaan aina uudistamisenhalua. Minä keksin käyttöä meidän Kelohonka-verholle,
kun ne eivät sovi minkään huoneen ikkunaan väriensä puolesta.

Nyt se verhoaa kodinhoitohuoneen seinää ja peittää tuon yhden seinän kokonaan. Juuri oikean värinen tuohon huoneeseen (jossa ei kuitenkaan ole ikkunoita johon tämän voisi ripustaa).


Sain avomieheni vanhempien mökkinaapureilta kurpitsoja. Ajattelin tehdä kurpitsakeittoa, mutta ensin vain keittää ne lohkoina ja pakastaa.

Möllykät

Koristekurpitsoja

"Mitä ne nämäkin muka on?"

Miehen kasvattamat chilit

Tänään vietän kotipäivän, eilen olin raivaamassa taimikkoa. Oli kyllä sellainen ryteikkö, ettei kaikista kohdista meinannut päästä läpi, ja kasvusto oli pidempää kuin minä. Oli viidakkotunnelma, sentään oli viikate mukana, mutta siinä olisi tarvinnut viidakkoveitsen.

Ostin oikein hyvää rooibos-teetä. Mikä ihmeellisintä, tämä reilun kaupan luomu-tee oli halvempaa kuin tavallinen vastaava! Tosi hassua.

Kannattaa kokeilla

Kotipäivä ylhäisessä yksinäisyydessä

Niin kuin kirjoitinkin Tähteinväliseen; Sintti on tullut kotiin! Ihanaa, ja kun kisut tulevat
vielä keskenään hyvin toimeen.

Nyt on sitten molemmille käsille silitystyötä. Hitu vaan tahtoo kiusata Sinttiä leikkihuumassaan, ilmeisesti Sintti ei ole vielä antanut pennulle tarpeeksi kovaa tassusta. Se sietää pikkuista ihan uskomattoman hyvin, kyllä minulta olisi jo mennyt hermo :)



Tänään kävin kirjastossa, kaupassa ja siivosin oikein kunnolla.
Palkintona siitä ostin pienen karkkipussin, sytytin valkolumimarja-tuoksukynttilän ja keitin rooibos tamarindi-inkivääriteetä:

Miehenpuoli on töissä vanhempiensa tilalla iltaan. Alan lukea S.Oksasen Baby Janea, jonka lainasin kirjastosta. Entinen äidinkielenopettajani suositteli sitä minulle, kun sai tietää, että luin Stalinin lehmät.

Kynttilät syttyy...

Olen hulluna kynttilöihin, niin kuin jo aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin.
Meillä palaa näin pimenevinä syysiltoina joka ilta jokunen kynttilä...

Buddha sai seurakseen Aalto-vaasin

Lempi kynttilänjalkani. Se ostettiin viime keväänä eräältä kirpputorilta. Sattui tulemaan vähän huono kuva, mutta siinä on tuollaisia kivoja kohokuvioita, puita ja oksilla lintuja.

Viikon takainen kuva ihanasta sachertortusta, minkä tätini teki. Vesi tulee kielelle, mutta en minä itse tällaisia herkkuja osaa tehdä...

Leipomisesta puheenollen minulla on kohta edessä PartyLite-kynttiläkutsut. Sinne aion tehdä ainakin omenapiirakan, ehkä sienipiirakan ja tarjoilla kahvin lisäksi glögiä, onhan syksy jo. Rakastan glögiä ja sitä tulee juotua joulun alla litrakaupalla...

(Kuva: http://www.mtv3.fi/koti/ajankohtaista.shtml?1002484 - Pikkujoulun pahimmat kaloripommit :D Mitäs väliä, kerran vuodessahan se joulunaika vain on!)

Tietysti odotan myös sitä, että saan kutsuilta tilattua taas uusia kynttilöitä! Minulla on jo Valkolumimarja-nimisiä tuoksuvia tuikkuja ja viimeksi tilasin Vaahtokarkki ja piparminttu-nimisen tuoksutuikkupaketin. Tiedän jo, että haluan seuraavaksi Inkiväärikurpitsa-nimisen tuoksuvan tuikkupakkauksen ja Kalat-horoskooppikynttilän:

(Kuva: http://www.partylite.fi/ - kannattaa tutustua ;) )

Kalat - "raikkaita kukkaistuoksuja sekä ripaus santelipuuta ja myskiä"

Kuulostaa ihanalta ja tuoksunäyte tuoksui taivaalliselta!

Koti vol. 2

Olen intohimoinen sisustaja ja teen koko ajan pikku muutoksia kotona. Saan aina hetkittäisiä siivouspuuskia, joiden jälkeen koti näyttää taas jonkun aikaa hyvältä ja olen tyytyväinen. Jotenkin sen valtaa aina kaaos pikkuhiljaa, kunnes tulee taas uusi  järjestely- ja somistelupuuska.

Vessaan olen haalinut sinivihreää ja vaaleanpunaista. Tämä kisutaulun hahmo näyttää melkein samalta, kuin meidän entinen, kadonnut kissamme. Tuo taulu on ollut minulla nelivuotiaasta asti.

Tämä kukkakupoli on soittorasia.

Tuo hajuvesi vasemmassa laidassa näyttää ihan siniseltä, vaikka oikeasti se on vihreä!
Minulla on kamalasti koruja, mutta se vaihtelee kausittain, käytänkö niitä vai en.

Tällainen karkkirasiakin on löytänyt tiensä meidän vessaan. Siinä on koruja, ei namuja..

Kurkkaus meidän makkariin:

Makuuhuoneessa on oranssi tapetti, itse en valinnut väriä (huone remontoitiin muuttomme yhteydessä), mutta huomasin, että se on ihan kiva yhdistettynä siniseen, vastaväriin. Kukkateemaa löytyy myös makuuhuoneesta...

Tämä lamppu on ihanan tätini lahjoittama. Varjostimen on kuulemma tehnyt itse hänen tuttunsa.

Siinä on unikaverini, silloin kun mies ei ole kotona. Äitini rippikuva on kunniapaikalla.

Mummoni entinen nalle, Osku. Olin ensin vähän skeptinen, mahtuisiko se meille, mutta se sopikin hyvin makuuhuoneeseen...

Tänään minä sain taas siivouskohtauksen ja nyt täällä on oikein mukavaa ja kotoista. Olen ihan hullaantunut kynttilöihin ja poltan niitä joka ilta ja tänään monta kaapissa ollutta kynttilää löysi paikan jostakin näkyviltä. Pärjäisi varmaankin hyvin ilman valoja pimeällä, jos kaikki palaisivat yhtä aikaa...

Murtuma kylkiluussa hieman häiritsee elämää. Imurointi oli melko tuskaisaa, mutta onneksi jalat toimii, ja lähdenkin kohta käymään kaupassa...

Mikä kesä!

Eilen oli oikeasti kuuma päivä, mitä tämä tarkoittaa, takakesä?! Eipä kyllä haittaa, on maan mainiota
kuljeksia ulkona ja kuvailla.

Tämmöinen seikkailupolku löytyi veden ääreltä. Asfaltista päätellen se on vanha tie, hassua vain, että se päättyi niemen kärkeen..

Tuommoiseen paikkaan.

Tuollaisella säällä passaakin veneillä.

Joku lapsonen oli unohtanut vaatteensa puun haaraan :D

Kvak.

Autiotalo.

Tädin luona oli ihania auringonkukkia. Ja muitakin kukkia...

Olen ihan tyhmä; haluaisin parvekkeen, vaikka meillä on pihaa.

Olin tosiaan tädin luona tätien illassa (vaikken minä olekaan täti), valittiin mummoni vanhoja valokuvia. Sieltä löytyi hienoja otoksia muun muuassa äidistäni, myös mustavalkoisia, ja aion tehdä niistä kollaasin/kollaaseja seinälle.

Seesteinen syysaamu

Onneksi siitä lähtien, kun sain tuon kameran lahjaksi, on tässä blogissa nähty paljon kuvia.
En usko että elämäni on niin mielenkiintoista, että kukaan jaksaisi seurata pelkästään tekstiäni...
Kuvat puhuvat:

Ihanaa, kun olen saanut ääneni kunnolla takaisin flunssan jäljiltä, nyt laulelen kuin viimeistä päivää.
Tätä kappaletta onkin parhainta laulaa, koska ah, se on mahtava:

Mustat siivet yli taivaan

”Olen väärässä, mutta väärässä kuin puu
ja väärässä kuin irvinaaman hampaat.”

Korppi laulaa puussa jotain ikuista laulua, ja
me vain kuuntelemme sanomatta enää sanaakaan:
käperrymme tiukemmalle kotiemme raunioissa,
suoritamme kalpenevat päiviemme rituaalit.

Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä, suitsi mielesi pirut.
Jos rakkaus loppuu, niin loppuu kaikki.
Ei kujan päässä näy valoa, johon matkata kuin kotiin.

Ja kun Aurinko nousee, se nousee liian myöhään.

Ja kun Aurinko nousee, se meidät pyyhkii pois.

Korppi laulaa puussa jotain ilotonta sävelmää
kuin odottaisi pian pääsevänsä silmiemme kimppuun,
ja me vain kutistumme kunnes katoamme kokonaan,
virtaamme roskan myötä mereen, joka ei välitä.

Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä, suitsi mielesi pirut,
ja kaiken minkä kykenet, se tee
kuin oisi se viimeinen tekosi näkyvän valon maailmassa.

Koti vol. 1

Innostuin eilen kuvaamaan meidän kotia, siispä ajattelin esitellä sitä täällä hieman.
Tykkään tosi paljon pienistä yksityiskohdista, ja meiltä löytyy paljon kaikenlaista krääsää.

Tässä on meidän olohuoneemme toinen sohvanurkkaus. Vasemmanpuolimmainen maalaus on minun tekemäni, oikeanpuoleisessa on nimikirjoitus "R. Heikkilä". Tuo iso kasvi on vähän huonossa hapessa, sitä on trimmailtu aika ahkeraan, mutta kuivuu koko ajan enemmän ja enemmän... Leikö vaikutusta sillä, että kissa koettaa aika ahkerasti "kuohkeuttaa" sen multaa...
Leijona-tyyny on minun vanha ja rakas sohvatyynyni, sain sen joskus edesmenneeltä äidiltäni pienenä. Tuo lohikäärmetyyny on samaa kuosia mitä verhossa.

Tämä tässä on minun "perintöseinävaatteeni", se on peräisin mummolta. Tämä on yksi kotimme silmäteristä. Tv vähän peittää sitä, emmekä me edes katso ikinä tv:tä, se on vain ikäänkuin tuommoinen statussymboli.. Voisin luopua siitä milloin vain, tai sitten hankkia siihen karaokelaitteiston. Vasemmalla näkyy vähän meidän kosketinsoitinta.

Olen valokuvahullu. Meillä ei ole paljon valokuvia kehyksissä, mutta tässä osa, vasemmalla on äitini ylioppilaskuva, seuraavana on pikkuveljeni ja edesmennyt kissamme, minä ja isäni Pappatunturin kyydissä. Seuraavissa on äitini ja minä. Oikeanpuoleisessa olen minä ja silloinen rakkaani vanhojentansseissa.

Kirjahyllyn lemmikkilauma, kolme kisua ja husky...

Hienot purnukat, nämäkin on mummoni perintöä. Tykkään näistä tosi paljon, mutta en ole vielä keksinyt, mitä säilyttäisin niissä.

Tämmöinen taideteos vitriinin kulmalla.. Lukioaikana kollaasikurssilla tehty. Sen nimi on "Häkki".

Tietokoneen käyttöämme valvoo Buddha.




Lopuksi vielä vähän meidän kasviksiamme ja kaiken keskellä viidakon valtias:

Syksyilyä

Kävin tänään sienimetsällä ja saalis oli aika hyvä - sain tehtyä sienipiiraan ja kaksi rasiallista menee pakastimeen. Piiras oli maukasta ja söimme sen kerralla! No, minä söin kaksi palasta ja mies loput...

Aamusella oli mukava juoda aamukahvi ulkona, kun aurinko lämmitti. Päivällä ulkona tuli hiki...

Meidän köynnös.

Naapurin pihapuussa on paljon omenoita, harkitsen omenavarkaisiin lähtemistä yön pimeinä tunteina... Kuva on otettu aidanraosta! :D

Yritin kasvattaa pihalla ruiskaunokkeja. On siellä muutama...

Meidän tupakasta on tullut valtava! Yksi täti sai minut ostamaan tupakan - sanoi että se on suuri ja komea ja kukkii (?? Missä ne kukat?). Minä jo luulin, että se oli kuollut, mutta siellä se pönöttää.


Pikku kisumme kasvaa ja vahvistuu. Eilen se oppi pääsemään omin avuin pöydälle... Eihyvä.
Mutta muuten se on kyllä kovin kiltti. Ja söpö...

Kauniita ihmisiä

Halusin tehdä postauksen sellaisista ihmisistä, jotka kiinnittävät huomioni.
Minä kiinnitän tosi paljon huomiota muihin ja vertailen itseä heihin. Vaikka kaikki kai niin tekeekin.

Tämä on kyllä varmaan söpöin aasialainen, jonka olen nähnyt...

Ihanat vaatteet, apua!

Ylikaunis kesäinen kuva

Huokaus.