Hengen ja tiedon messut sekä asiaa laatikoista ja niiden ulkopuolisuudesta

Tekisi mieleni mennä viimeinkin ensimmäisen kerran elämässäni käymään Hengen ja tiedon messuilla Helsingissä 14.-15.10. Olen jo monta vuotta aikonut mennä mutta lähteminen on joka kerta tyssännyt johonkin.
Näyttää siltä, että messuilla olisi ohjelmaa ähkyyn saakka.

Tämän linkin takana on messujen ohjelma

Tästä linkistä löytyy tapahtuma Facebookista

Tämän tapahtuman äkätessäni alkoi mieli ruveta taas tutkimaan shamanismia - toisena vuonna opiskelujani tein siitä pienen tutkielman ja pidin puheen puheviestinnän kurssilla. Haluaisin päästä jonkun shamaanin tai kansanparantajan juttusille ja kuulla, miten voisi oppia hyviä parantamistekniikoita. He varmaan tykkäisivät suositella sikakalliita kursseja, joihin minulla ei ole varaa ehkä ikinä enkä muutenkaan haluaisi sotkea rahaa noihin juttuihin. Minusta se, että noilla asioilla rahastetaan, on hävytöntä. Jos minä oppisin parantamaan (ensin itseäni, sitten muita), tekisin sitä siksi, että haluan auttaa. Jokin vastapalvelus ehkä kelpaisi ("mä näytän sulle miten voit päästä tuosta stressistä, niin vaihda sä mun autoon renkaat"), mutta en haluaisi tehdä tuollaisia asioita rahasta.

Olen alkanut kirjoittelemaan ylös kaikenmaailman ajatuksia, mitä tulee päähän, sellaisia omasta mielestäni hyviä hoksaamisia. Eräänä aamuna bussissa katselin ikkunasta ja näin, kuinka vanha mies istui rollaattorinsa penkillä keskellä kävelykatua. Ajattelin, että hyvä, kun voi tehdä noinkin, eikä ajattele, että "voinkohan minä nyt istua tässä, mitähän muutkin ajattelee jos minä istun tähän keskelle katua ilman mitään syytä". Olen havainnut saman ilmiön monesti, usein juuri hieman vanhemmissa henkilöissä, kuin myös lapsissa. Lapset ajattelevat luontaisesti laatikon ulkopuolelta, koska heillä ei vielä ole laatikoita, joiden sisältä ajatella. Aikuiset sitten rakentavat lapsille laatikoita, joiden sisältä tulisi ajatella, jokainen tuputtaa sitä omaa tapaansa ajatella ja lapsi ennen pitkää omaksuu jonkin tavan niistä. Kunnes jossakin vaiheessa (tosin ei kaikille) tulee se piste, ettei enää kiinnosta, mitä mieltä muut ovat jos itse tekeekin asian toisin kuin muut ja ehkä jopa kokeilee täysin uudenlaisia tapoja toimia. Itse haluaisin elämäni viimeiseen päivään saakka säilyttää sen uteliaisuuden uusia toimintatapoja kohtaan - katsoa asioita mahdollisimman monista eri näkökulmista ennen kuin päättää, mikä niistä on itselle toimivin, jos sittenkään. Ja jos päättää, olisi valmis aina luopumaan niistä yhä parempien tieltä.

Syksy...

Lappiin pitäisi päästä. Vuosi sitten kävin Pyhä-Luostolla ja oli hyvä reissu, vaikka joka kerta se tarpominen tuntuukin välillä ihan hirveältä. Se palkitsee sitten, kun pääsee lämmittelemään, lepäämään ja syömään tupaan. Elämän perusjutut on läsnä vaelluksilla, ei mitään turhaa.

Pyhä-Luostolla sijaitsee muun muuassa Isokero, Suomen suurin kuru

Kun vaan saisi sijaisen palkatuksi siksi aikaa, kun lähtee Pohjoiseen. En voi jättää toista avustettavaani ilman avustajaa moneksi päiväksi. Avustettavani sanoi, ettei tykkää, että lähden, mutta kai sitä joskus pitää pitää vähän lomaa... Vaikka suurin osa kesästä tuli lorvittua, arvelen, että marraskuussa alkaa olla jo uuden loman tarpeessa.

Kandidaatintutkielma etenee vauhdilla ja on (kai) kohta valmis! Lisään sen tännekin, kunhan saan sen sellaiseen muotoon.

Uusi koti on nyt ollut asutettu jo muutaman viikon ajan ja olemme viihtyneet mainiosti. Saa nähdä, miltä talviaikaan tuntuu, jos tulee lunta ja pakkasta ja bussipysäkillekin on kaksi kilometriä, lähimpään hullunhintaiseen lähikauppaan kuusi ja kylälle 13.

Ja täällä me asumme