En usko että elämäni on niin mielenkiintoista, että kukaan jaksaisi seurata pelkästään tekstiäni...
Kuvat puhuvat:
Ihanaa, kun olen saanut ääneni kunnolla takaisin flunssan jäljiltä, nyt laulelen kuin viimeistä päivää.
Tätä kappaletta onkin parhainta laulaa, koska ah, se on mahtava:
Mustat siivet yli taivaan
”Olen väärässä, mutta väärässä kuin puu
ja väärässä kuin irvinaaman hampaat.”
Korppi laulaa puussa jotain ikuista laulua, ja
me vain kuuntelemme sanomatta enää sanaakaan:
käperrymme tiukemmalle kotiemme raunioissa,
suoritamme kalpenevat päiviemme rituaalit.
Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä, suitsi mielesi pirut.
Jos rakkaus loppuu, niin loppuu kaikki.
Ei kujan päässä näy valoa, johon matkata kuin kotiin.
Ja kun Aurinko nousee, se nousee liian myöhään.
Ja kun Aurinko nousee, se meidät pyyhkii pois.
Korppi laulaa puussa jotain ilotonta sävelmää
kuin odottaisi pian pääsevänsä silmiemme kimppuun,
ja me vain kutistumme kunnes katoamme kokonaan,
virtaamme roskan myötä mereen, joka ei välitä.
Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä, suitsi mielesi pirut,
ja kaiken minkä kykenet, se tee
kuin oisi se viimeinen tekosi näkyvän valon maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti