Kesä ja marjat! Pitäisi saada itsensä mustikkametsään ja vadelmankeruuseen, niin ei marjat loppuisi taas kesken talvella. Täytyy sanoa, että olen huono poimimaan etenkin mustikoita, mutta mansikat ja pensasvadelmat ovat kivoja kerätä. En malta odottaa, että tulee syksy (!) ja pääsee metsästämään sieniä! Eilen illalla oli jo niin hämärää, että kun menin ulos, laitoin pihavalon palamaan; ihanan tunnelmallista hämärää ja sumua kesäyössä. Sitä ennen oli kaunis auringonlasku joka värjäsi kypsyvän viljan lumoavasti.

Ahomansikka, oma suosikkini!

Hapankirsikoita

Päärynäpuu

Kesän viettelys siis jatkuu ja huomenna lähden taas kohti pääkaupunkiseutua katsomaan tätiäni ja serkkuani. En ole suunnitellut tekeväni mitään erityistä siellä, mutta Linnanmäellä olisi tuikihauskaa pistäytyä...

On ollut hauskoja, mieleenpainuvia kesähetkiä ystävienkin kanssa.

Juhannuksena syntyneet kissanpennut ovat jo aika isoja ja ainakin yhdestä näyttäisi tulevan vähän pitempikarvaisempi! En ole nähnyt heitä nyt hetkeen, mutta viimeksi sain heistä supersuloisia kuvia. Luonteetkin alkavat jo hahmottua, kun joku miukuu syliin nostettaessa sydäntä särkevästi, toinen on ihan hiljaa ja utelias.

Kävin myös hyvän ystäväni luona hänen lapsuudenkodissaan, jossa asuu pikkukoira, joka oli meillä silloin kun asuimme yhdessä lukioaikana tämän ystäväni kanssa. Koiruus muisti vielä minut aivan selvästi ja se oli todella ilahduttavaa! Muutenkin tuo otus on aivan valloittava pikku kirppu.

Pistäydyin myös kissanäyttelyssä äskettäin. Löysin sieltä yhden mielenkiintoisen (tai no, moniakin) kissarodun, joka voisi olla hauska omistaa joskus etäisessä tulevaisuudessa.

Kyseessä on kuriilien bobtail, joka on alkukantainen itämainen kissarotu ja nimensä mukaisesti aina töpöhäntäinen. Sitä ei ole jalostettu töpöksi, vaan alkuperäiset kantayksilötkin ovat olleet töpöhäntäisiä.

Sellaista, kirjoittaja lähtee saunomaan ja uimaan nyt!

Täynnä tulevaisuutta

Nyt kun olen pitänyt kunnon tauon blogin päivittämisestä, haluan tehdä tätä taas vähän paremmin, vähän säännöllisemmin.

Siis: pääsin opiskelemaan teologiaa! Tämä oli kolmas yliopistoonpyrkimisyritykseni ja onneksi tuotti tällä kertaa tulosta. Nyt on tiedossa kolmesta viiteen vuoteen kiinnostavia opintoja, EI TARVITSE MIETTIÄ MITÄ TEKEE ENSI VUONNA!

Aion lukea teologian (jossa valitsen uskontotieteen) lisäksi psykologiaa ja ehkä filosofiaa. Olen nyt jännän äärellä, koska en ole oikeasti lukenut ennen näihin pääsykokeisiin lukemisia pariin vuoteen MITÄÄN kunnolla.

No, nyt olenkin sen verran innostunut, että ajattelin parin opiskeluvuoden jälkeen aloittaa kirjan kirjoittamisen.

Mitä muuta? Kesä, jos tätä kesäksi voi kutsua. Olen reissannut kohtalaisen paljon, käynyt Pohjanmaalla, Laukaalla ja viikonloppuna lähden Helsinkiin ja Kouvolaan.

Pietarsaaressa kävin tutustumassa Nanoq-nimiseen museoon. Se oli mielenkiintoisin museo, missä olen käynyt. Paras osio oli nämä inuiittien tekemät veistokset:

Sinne oli rakennettu myös tällainen sympaattinen inuiittien pyyntikylä (jonne tahtoisin muuttaa asumaan):

Grönlantilainen muusikko

Olen myös "emottanut" (toiminut (sijais)emona) monille kissanpennuille, kun avopuolisoni perheelle on syntynyt kaksi kissapentuetta. Kova kissanpentukuume olisi, mutta kaksi riittää toistaiseksi meille näin pieneen taloon...

Juhannuksena syntyneestä pentueesta

Neliviikkoinen tyttöpentu

Innostuin taas vapaa-ajalla lukemisesta pääsykokeisiin lukemisen myötä. Olen juuri lukenut Oivaltava tietoisuus-nimisen kirjan ja lukemassa sellaisia kirjoja kuin Rajalla jota ei ole ja Kaiken lyhyt historia (Brief History of Everything). Ajatuksiaherättäviä kirjoja, vaikkakin Oivaltava tietoisuus tyrkytti lopuksi omaa näkemystään liiaksi. Katsotaanpa mihin nämä loput kirjat pystyvät.

Mistä kaikki on lähtöisin, miten asiat kytkeytyvät toisiinsa, mihin olemme menossa?

Koti vol. 1

Innostuin eilen kuvaamaan meidän kotia, siispä ajattelin esitellä sitä täällä hieman.
Tykkään tosi paljon pienistä yksityiskohdista, ja meiltä löytyy paljon kaikenlaista krääsää.

Tässä on meidän olohuoneemme toinen sohvanurkkaus. Vasemmanpuolimmainen maalaus on minun tekemäni, oikeanpuoleisessa on nimikirjoitus "R. Heikkilä". Tuo iso kasvi on vähän huonossa hapessa, sitä on trimmailtu aika ahkeraan, mutta kuivuu koko ajan enemmän ja enemmän... Leikö vaikutusta sillä, että kissa koettaa aika ahkerasti "kuohkeuttaa" sen multaa...
Leijona-tyyny on minun vanha ja rakas sohvatyynyni, sain sen joskus edesmenneeltä äidiltäni pienenä. Tuo lohikäärmetyyny on samaa kuosia mitä verhossa.

Tämä tässä on minun "perintöseinävaatteeni", se on peräisin mummolta. Tämä on yksi kotimme silmäteristä. Tv vähän peittää sitä, emmekä me edes katso ikinä tv:tä, se on vain ikäänkuin tuommoinen statussymboli.. Voisin luopua siitä milloin vain, tai sitten hankkia siihen karaokelaitteiston. Vasemmalla näkyy vähän meidän kosketinsoitinta.

Olen valokuvahullu. Meillä ei ole paljon valokuvia kehyksissä, mutta tässä osa, vasemmalla on äitini ylioppilaskuva, seuraavana on pikkuveljeni ja edesmennyt kissamme, minä ja isäni Pappatunturin kyydissä. Seuraavissa on äitini ja minä. Oikeanpuoleisessa olen minä ja silloinen rakkaani vanhojentansseissa.

Kirjahyllyn lemmikkilauma, kolme kisua ja husky...

Hienot purnukat, nämäkin on mummoni perintöä. Tykkään näistä tosi paljon, mutta en ole vielä keksinyt, mitä säilyttäisin niissä.

Tämmöinen taideteos vitriinin kulmalla.. Lukioaikana kollaasikurssilla tehty. Sen nimi on "Häkki".

Tietokoneen käyttöämme valvoo Buddha.




Lopuksi vielä vähän meidän kasviksiamme ja kaiken keskellä viidakon valtias:

Syksyilyä

Kävin tänään sienimetsällä ja saalis oli aika hyvä - sain tehtyä sienipiiraan ja kaksi rasiallista menee pakastimeen. Piiras oli maukasta ja söimme sen kerralla! No, minä söin kaksi palasta ja mies loput...

Aamusella oli mukava juoda aamukahvi ulkona, kun aurinko lämmitti. Päivällä ulkona tuli hiki...

Meidän köynnös.

Naapurin pihapuussa on paljon omenoita, harkitsen omenavarkaisiin lähtemistä yön pimeinä tunteina... Kuva on otettu aidanraosta! :D

Yritin kasvattaa pihalla ruiskaunokkeja. On siellä muutama...

Meidän tupakasta on tullut valtava! Yksi täti sai minut ostamaan tupakan - sanoi että se on suuri ja komea ja kukkii (?? Missä ne kukat?). Minä jo luulin, että se oli kuollut, mutta siellä se pönöttää.


Pikku kisumme kasvaa ja vahvistuu. Eilen se oppi pääsemään omin avuin pöydälle... Eihyvä.
Mutta muuten se on kyllä kovin kiltti. Ja söpö...

Kuvaryntäys

Viimeinkin tälle blogiselle ilmestyy KUVIA, ihan omia ottamiani,
koskapa saimme avomieheni kanssa yhteiseksi syntymäpäivälahjaksi Nikon D5100 - kameran.

Metsän siimeksessä~

Luonto on taiteilija:

Vielä oma posetuskuva, yay.:

Blogissani Tähteinvälinen onkin juttua meidän uudesta perheenjäsenestä, mutta laitanpa tännekin pienoisesta vielä kuvan.

Siinä itse pikkukisupoika, varmasti maailman suloisimpia otuksia.. Tälläkin hetkellä sylissä kehräämässä :)


Huh, koulu alkaa viikon päästä. Menen maatalousalalle, uuteen kouluun, ja jännittää. Matkaa kotoa koululle on yli 30 kilometriä, ja voi olla että jos asuntolapaikka tulisi halvemmaksi kuin ajelu, majoitun siellä lähipäivät. Onneksi lähiopiskelua on vain noin joka toinen viikko, joskus harvemminkin, ja silloinkin korkeintaan neljänä päivänä kerrallaan...

Minun kylkeni on niin kipeä, että kyyneleet nousee silmiin kun yskii. Yskä on vaivannut kohta puolitoista viikkoa, eikä loppua näy.. Vähän paranemaan päin kuitenkin. Pelkään että olen murtanut kylkiluitani yskiessä, niin voi kuulemma käydä...
Vuosisadan flunssaan tarvittiin tällainen troppimäärä:

Tänään olin poikaystävän veljen lakkiaisissa. Kaatelin siellä kahvia. Kuppeihin, en lattialle.
Ja olin muutenkin seuraneitinä. Hyvää kakkua oli ainakin! Ja poikaystävän vanhemmat ovat niin
mukavia, siellä on kiva käydä. Hänen mummonsa asuu myös samassa pihapiirissä ja aina häntäkin
näkee, aikoi tehdä meille pitsiliinan sohvapöydälle ja leipoa pullaa kun itse olen niin huono
pullantekijä. :)

Jadi

Tässä on heidän tiibetinmastiffinarttunsa. Aivan ihastuttava koira, olin heti ihan myyty kun tapasin tuon otuksen. Todella rauhallinen, ystävällinen, mutta leikkisä koira. Oikea lullukka<3

Tässä poikkiksen perheen kesäisiä kissanpentuja. Ovat nyt jo muuttaneet omiin koteihinsa, mutta lomalla aina niitten kanssa pyörin. Ja minua sai sieltä raahata pois...

Tässä illalla minun piti tehdä tomaattikeittoa, ja teinkin, mutta unohduin lukemaan vanhoja runoja. Luin niitä 1,5 tuntia ja sitten päädyin vielä laulelemaan CMX:n Sivua paholaisen päiväkirjasta
kunnes nälkä ajoi minut lieden ääreen. Tuli ihan syötävää soppaa.