Innostuin eilen kuvaamaan meidän kotia, siispä ajattelin esitellä sitä täällä hieman.
Tykkään tosi paljon pienistä yksityiskohdista, ja meiltä löytyy paljon kaikenlaista krääsää.
Tässä on meidän olohuoneemme toinen sohvanurkkaus. Vasemmanpuolimmainen maalaus on minun tekemäni, oikeanpuoleisessa on nimikirjoitus "R. Heikkilä". Tuo iso kasvi on vähän huonossa hapessa, sitä on trimmailtu aika ahkeraan, mutta kuivuu koko ajan enemmän ja enemmän... Leikö vaikutusta sillä, että kissa koettaa aika ahkerasti "kuohkeuttaa" sen multaa...
Leijona-tyyny on minun vanha ja rakas sohvatyynyni, sain sen joskus edesmenneeltä äidiltäni pienenä. Tuo lohikäärmetyyny on samaa kuosia mitä verhossa.
Tämä tässä on minun "perintöseinävaatteeni", se on peräisin mummolta. Tämä on yksi kotimme silmäteristä. Tv vähän peittää sitä, emmekä me edes katso ikinä tv:tä, se on vain ikäänkuin tuommoinen statussymboli.. Voisin luopua siitä milloin vain, tai sitten hankkia siihen karaokelaitteiston. Vasemmalla näkyy vähän meidän kosketinsoitinta.
Olen valokuvahullu. Meillä ei ole paljon valokuvia kehyksissä, mutta tässä osa, vasemmalla on äitini ylioppilaskuva, seuraavana on pikkuveljeni ja edesmennyt kissamme, minä ja isäni Pappatunturin kyydissä. Seuraavissa on äitini ja minä. Oikeanpuoleisessa olen minä ja silloinen rakkaani vanhojentansseissa.
Kirjahyllyn lemmikkilauma, kolme kisua ja husky...
Hienot purnukat, nämäkin on mummoni perintöä. Tykkään näistä tosi paljon, mutta en ole vielä keksinyt, mitä säilyttäisin niissä.
Tämmöinen taideteos vitriinin kulmalla.. Lukioaikana kollaasikurssilla tehty. Sen nimi on "Häkki".
Tietokoneen käyttöämme valvoo Buddha.
Lopuksi vielä vähän meidän kasviksiamme ja kaiken keskellä viidakon valtias:
Näytetään tekstit, joissa on tunniste isovanhemmat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste isovanhemmat. Näytä kaikki tekstit
maanantai 9. syyskuuta 2013
perjantai 11. toukokuuta 2012
Ikäväinen päivä
Tänään olin mummoni hautajaisissa. En tuntenut häntä kovinkaan hyvin, koska melkein koko sen ajan,
mitä muistini kattaa, hän oli liikuntakyvytön ja melko muistamaton. Viime vuosina hän tuskin tunnisti minua,
mutta isän tunnisti viimeiseen asti kuitenkin.
Paikalla oli paljon sukua. Isän sukua on niin paljon etten tunne läheskään kaikkia. Minä en pidä tavasta,
että hautajaisten jälkeen muistotilaisuudessa syödään mahat täyteen. Miksi aina kaikki on syy
syödä?! Ehkä hiljaiset pienet kahvit ja pikkuleipää, mutta en ainakaan omiini haluaisi hirveän isoja aterioita
ja noutopöytää.. Vaikka vieraista se onkin mukavaa.
mitä muistini kattaa, hän oli liikuntakyvytön ja melko muistamaton. Viime vuosina hän tuskin tunnisti minua,
mutta isän tunnisti viimeiseen asti kuitenkin.
Paikalla oli paljon sukua. Isän sukua on niin paljon etten tunne läheskään kaikkia. Minä en pidä tavasta,
että hautajaisten jälkeen muistotilaisuudessa syödään mahat täyteen. Miksi aina kaikki on syy
syödä?! Ehkä hiljaiset pienet kahvit ja pikkuleipää, mutta en ainakaan omiini haluaisi hirveän isoja aterioita
ja noutopöytää.. Vaikka vieraista se onkin mukavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)