Pentupäivitys

Jälleen kerran on kulunut tuo kolmisen kuukautta edellisestä postauksesta. Näköjään se sitten taitaa olla sellainen sykli, milloin ehdin kirjoittaa. Mukamas. Kyllä sitä aikaa jostain saisi revittyä, mutta kun on niin paaaljon kaikkea mitä tehdä. Nyt on kuitenkin uusia kivoja uutisia kerrottavana, kun rakkaani/kämppäkaverini äidin koiralle Jadille on syntynyt pentuja. :)
Ne ovat nyt noin kolmen viikon ikäsiä ja olen käynyt katsomassa niitä joka viikko. Ja arvatkaa vain tekisikö mieli ottaa sieltä oma! Koska Jadi on maailman paras koira. Rakastan sitä otusta ihan mielettömästi. Se on rauhallinen, äärettömän lempeä, kiltti, vähän itsepäinen "oman tiensä kulkija", mutta tottelevainen tarpeeksi houkuteltuna. :D Esimerkiksi metsälenkeillä se pitää aina huolta laumastaan ja pysyttelee lähistöllä, vaikka onkin tiibetinmastiffi rodultaan (jotka yleensä tykkäävät tilaisuuden tullen lähteä omin päin laajentamaan reviiriään).
Pentujen isä on siis sekarotuinen, jossa on berninpaimenkoiraa, labradorinnoutajaa ja ripaus sakemannia. Yhden pennun (harmaa poika) isä on luultavasti eri, jossa on ainakin saksanpaimenkoiraa ja olikos lapinkoiraa tai jotakin...

Jadi on tämä vasen luppana

Pennut viikon ikäisiä:

Mammalla pitää kiirettä kahdeksikon kanssa!

Koko katras, kahdeksan kappaletta; viisi poikaa ja kolme tyttöä <3

Pennut kahden viikon ikäisiä:

 

Tämä pikkuinen merkkivärinen tyttö on jo ihan kavereita meidän kanssa <3

Pennut kolmen viikon ikäisiä:

Väsynyt pentukasa <3 Haukottelija saattaa olla meille ehkämahdollisesti tuleva pentunen <3

 Erilainen pentu :) Ainut harmaa ja turkkikin karheampi kuin muilla.

Aika pentuista on ollut siis viimeaikoina. Ehkä omille koiratarvikkeille tulee piakkoin käyttöä...<3 Voi kunpa. Olen miettinyt asiaa pääni puhki ja alan kallistua sille linjalle, että kyllä näistä nyt joku meille tulee. Olen jo miettinyt nimenkin valmiiksi...

Mitä opiskeluihin kuuluu, niin armottomasti olen kirjatenttejä läpi tahkonut. Tähän mennessä kaikki kurssit olen saanut suoritettua. Viime perjantaina oli kaksi tenttiä aiheina Teologinen etiikka ja Johdatus ekumeniikkaan; niistä ei ole tullut vielä tulosta. Jänskättää, vaikka molemmat olivat vain kahden opintopisteen kursseja.

Aurinkokin on suostunut näyttäytymään pitkästä aikaa hetkittäin, siitä muutama kuva....

Pihallamme orapihlajissa vierailee toisinaan tilhejä. Ne ovat kerrassaan kauniita lintuja, niitä on mukava katsella.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin tältä erää...

Vieläkään ei ole koulua. Kohta en varmaan osaa enää mennäkään sinne. Odotan kyllä eläinten hoitoa paljon, ja ihan hyvä, että koulua on harvoin, koska matka on niin pitkä. Olen ollut edelleenkin raivaamassa taimikoita, mutta tänään olen kotona koska täytyy valmistella kutsuja...

Tein kurpitsoista keittoa, ja siitä tuli oikein hyvää. Laitoin kyytipojaksi porkkanaa, palsternakkaa, liemeksi maitoa ja kermaa, mausteeksi valkopippuria ja intiaanisokeria.

Yhtenä päivänä ostin nougatia Lidlistä, koska ah, nougat... Ja maistuipa se hyvältä kahvin kanssa!

On täytynyt kuvailla kaunista syksyä. Värit ovat mahtavia puissa.

Miehen vanhempien koiratkin olivat kuvauksellisia

Huomenna on tosiaankin ne minun kynttiläkutsuni. Olen tänään jo tiskaillut, pessyt lavuaarit, pessyt pyykkejä ja järjestellyt kodinhoitohuonetta (vaikka eivät kai ne vieraat sinne edes mene), kohta lähden ostamaan leipomistarvikkeet huomiselle, huomenna imuroin ja tamppaan matot ja leivon.

Pitäisi keksiä mitä söisi tänään (mies on töissä vanhemmillaan ja syö siellä), taidan kallistua jonkin keiton puolelle. Soijanakkikeitto?

Tänään olin poikaystävän veljen lakkiaisissa. Kaatelin siellä kahvia. Kuppeihin, en lattialle.
Ja olin muutenkin seuraneitinä. Hyvää kakkua oli ainakin! Ja poikaystävän vanhemmat ovat niin
mukavia, siellä on kiva käydä. Hänen mummonsa asuu myös samassa pihapiirissä ja aina häntäkin
näkee, aikoi tehdä meille pitsiliinan sohvapöydälle ja leipoa pullaa kun itse olen niin huono
pullantekijä. :)

Jadi

Tässä on heidän tiibetinmastiffinarttunsa. Aivan ihastuttava koira, olin heti ihan myyty kun tapasin tuon otuksen. Todella rauhallinen, ystävällinen, mutta leikkisä koira. Oikea lullukka<3

Tässä poikkiksen perheen kesäisiä kissanpentuja. Ovat nyt jo muuttaneet omiin koteihinsa, mutta lomalla aina niitten kanssa pyörin. Ja minua sai sieltä raahata pois...

Tässä illalla minun piti tehdä tomaattikeittoa, ja teinkin, mutta unohduin lukemaan vanhoja runoja. Luin niitä 1,5 tuntia ja sitten päädyin vielä laulelemaan CMX:n Sivua paholaisen päiväkirjasta
kunnes nälkä ajoi minut lieden ääreen. Tuli ihan syötävää soppaa.