Kävin viikonloppuna pääkaupunkiseudulla moikkaamassa serkkuani ja vastaan ystävääni, joka palasi vaihto-oppilasvuodeltaan Belgiasta. Seikkailin pieniä teitä ja paikkakuntia, joissa en ole ennen käynyt juurikaan, yövyin Askolassa bed & breakfast - hostellissa, joka oli keskellä ei mitään ihanalla maaseudulla.

Helsingissä kävin Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa ihmettelemässä ja menimpä Pride-meininkienkin läpi. Siellä oli paljon värikästä porukkaa.

Nuuhkuttelin liljoja

Karppi

Juvalla on englantilainen teehuone, jossa poikkesimme matkalla. Mikä IHANA prinsessapaikka! Ja tarjoilu oli aivan mahtava, vaikka koostuikin pääasiassa herkuista, ei jäänyt ainakaan nälkäiseksi.

Hitu oli kaksi yötä poissa kotoa. Se oli kai retkellään, mutta minä olin tietenkin huolissani. Eilen illalla rukoilin, että sillä olisi kaikki hyvin ja se tulisi pian kotiin. Ehdin juuri nukahtaa, kun se sitten tuli raapimaan ulko-ovea, oli ihan märkä ja kehräsi ja kiehnäsi ja tuli sitten vielä kainaloon nukkumaan ihan väsyneenä, pikkuinen märkä rotta.

Olen miettinyt rukoilemista; en rukoile Jumalaa koska en ole ollenkaan varma siitä, että olisi jokin Jumalankaltainen persoona (sellainen Yksi, jota yleensä vain ajatellaan jumalana; tiettynä henkilönkaltaisena persoonana) jota rukoilla, mutta esitän toiveeni ja huoleni rukouksen muodossa, jolloin tavallaan uskon että ilmaistuna ne tulevat konkreettisemmiksi ja muovaavat ehkä tätä Kosmosta rukouksissa esitettyihin suuntiin. Jos rukous toimisi näin, voisi ajatella, että meillä olisi melkoinen voima tähän maailmaan missä elämme. Jos se toimii, on aika mahtavaa, että meillä on jonkinlaista vaikutusvaltaa, mutta on pelottava ajatus, että samoin myös pahat ajatukset ja toiveet, kaunat, kostonhalut yms vaikuttaisivat samoin tavoin. Siksi ainakin itse koetan yrittää olla ajattelematta kenestäkään/mistään pahaa, enkä ainakaan haluaisi toivoa kenellekään mitään pahaa. Ei se ole itsellekään terveellistä.

100 000 munkkia meditoi paremman maailman puolesta

Syystuulia

Syksy tuo mukaan aina uudistamisenhalua. Minä keksin käyttöä meidän Kelohonka-verholle,
kun ne eivät sovi minkään huoneen ikkunaan väriensä puolesta.

Nyt se verhoaa kodinhoitohuoneen seinää ja peittää tuon yhden seinän kokonaan. Juuri oikean värinen tuohon huoneeseen (jossa ei kuitenkaan ole ikkunoita johon tämän voisi ripustaa).


Sain avomieheni vanhempien mökkinaapureilta kurpitsoja. Ajattelin tehdä kurpitsakeittoa, mutta ensin vain keittää ne lohkoina ja pakastaa.

Möllykät

Koristekurpitsoja

"Mitä ne nämäkin muka on?"

Miehen kasvattamat chilit

Tänään vietän kotipäivän, eilen olin raivaamassa taimikkoa. Oli kyllä sellainen ryteikkö, ettei kaikista kohdista meinannut päästä läpi, ja kasvusto oli pidempää kuin minä. Oli viidakkotunnelma, sentään oli viikate mukana, mutta siinä olisi tarvinnut viidakkoveitsen.

Ostin oikein hyvää rooibos-teetä. Mikä ihmeellisintä, tämä reilun kaupan luomu-tee oli halvempaa kuin tavallinen vastaava! Tosi hassua.

Kannattaa kokeilla

Syksyilyä

Kävin tänään sienimetsällä ja saalis oli aika hyvä - sain tehtyä sienipiiraan ja kaksi rasiallista menee pakastimeen. Piiras oli maukasta ja söimme sen kerralla! No, minä söin kaksi palasta ja mies loput...

Aamusella oli mukava juoda aamukahvi ulkona, kun aurinko lämmitti. Päivällä ulkona tuli hiki...

Meidän köynnös.

Naapurin pihapuussa on paljon omenoita, harkitsen omenavarkaisiin lähtemistä yön pimeinä tunteina... Kuva on otettu aidanraosta! :D

Yritin kasvattaa pihalla ruiskaunokkeja. On siellä muutama...

Meidän tupakasta on tullut valtava! Yksi täti sai minut ostamaan tupakan - sanoi että se on suuri ja komea ja kukkii (?? Missä ne kukat?). Minä jo luulin, että se oli kuollut, mutta siellä se pönöttää.


Pikku kisumme kasvaa ja vahvistuu. Eilen se oppi pääsemään omin avuin pöydälle... Eihyvä.
Mutta muuten se on kyllä kovin kiltti. Ja söpö...