Innostuin eilen kuvaamaan meidän kotia, siispä ajattelin esitellä sitä täällä hieman.
Tykkään tosi paljon pienistä yksityiskohdista, ja meiltä löytyy paljon kaikenlaista krääsää.
Tässä on meidän olohuoneemme toinen sohvanurkkaus. Vasemmanpuolimmainen maalaus on minun tekemäni, oikeanpuoleisessa on nimikirjoitus "R. Heikkilä". Tuo iso kasvi on vähän huonossa hapessa, sitä on trimmailtu aika ahkeraan, mutta kuivuu koko ajan enemmän ja enemmän... Leikö vaikutusta sillä, että kissa koettaa aika ahkerasti "kuohkeuttaa" sen multaa...
Leijona-tyyny on minun vanha ja rakas sohvatyynyni, sain sen joskus edesmenneeltä äidiltäni pienenä. Tuo lohikäärmetyyny on samaa kuosia mitä verhossa.
Tämä tässä on minun "perintöseinävaatteeni", se on peräisin mummolta. Tämä on yksi kotimme silmäteristä. Tv vähän peittää sitä, emmekä me edes katso ikinä tv:tä, se on vain ikäänkuin tuommoinen statussymboli.. Voisin luopua siitä milloin vain, tai sitten hankkia siihen karaokelaitteiston. Vasemmalla näkyy vähän meidän kosketinsoitinta.
Olen valokuvahullu. Meillä ei ole paljon valokuvia kehyksissä, mutta tässä osa, vasemmalla on äitini ylioppilaskuva, seuraavana on pikkuveljeni ja edesmennyt kissamme, minä ja isäni Pappatunturin kyydissä. Seuraavissa on äitini ja minä. Oikeanpuoleisessa olen minä ja silloinen rakkaani vanhojentansseissa.
Kirjahyllyn lemmikkilauma, kolme kisua ja husky...
Hienot purnukat, nämäkin on mummoni perintöä. Tykkään näistä tosi paljon, mutta en ole vielä keksinyt, mitä säilyttäisin niissä.
Tämmöinen taideteos vitriinin kulmalla.. Lukioaikana kollaasikurssilla tehty. Sen nimi on "Häkki".
Tietokoneen käyttöämme valvoo Buddha.
Lopuksi vielä vähän meidän kasviksiamme ja kaiken keskellä viidakon valtias:
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nostalgia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nostalgia. Näytä kaikki tekstit
maanantai 9. syyskuuta 2013
tiistai 4. kesäkuuta 2013
Nostalgia-ahdistus
Tätä päivää kuvaa hyvin runo jonka tein hetki sitten.
"Minusta tuntuu
melkein samalta kuin vuosia sitten
kun kävelin nurmella paljasjaloin
silloinkin sekavana kaikesta
rakkaudesta, kaipuusta, surusta
ja kivusta
ja revin maasta irti raparperejä
- ja sanoin aina niille kiitoksen kun lähdin
silti en tunne
oikein mitään,
en tiedä miksi
en ehkä uskalla
tahtoisinpa tietää
onko nostalgian tarkoitus tuntua hyvältä
vai tältä
ettei saa henkeä ja puuduttaa
kaikki"
Niin.. Ei minulla oikein ole muuta sanottavaa.
Paitsi että päässäni soi CMX:n Valoa nopeammat koneet, joka on mahtava kuvaus elämästä.
Tähän on hyvä liittää ne sanat ja biisi...
No, ko. kappaletta ei nykyään löydy näköjään sinätuubista, täytyy tyytyä pelkkään lyyrilliseen kauneuteen:
"Kylmä kuin metalli, tyhjä kuin sydän
minä olen matkalla takaisin pimeään
kylmä kuin metalli, tyhjä kuin sydän
ei sitä vielä nää, ei sitä vielä nää
maaliskuun aurinko, älä meitä hylkää
kun päivä pitenee niin vähäksi aikaa
tuulessa pakkaslumi leikkii, vaikka pian sulaa
ei sitä vielä nää ei sitä vielä nää
ja ennen kuin aurinko jäätyy
se palaa hetken kuumemmin
ja ennenkuin silmämme sulkeutuu
mitä kaikkea ne vielä näkevät
kuuma kuin metalli, täysi kuin sydän
minä olen matkalla takaisin valoon
kuuma kuin metalli, täysi kuin sydän
ei sitä vielä nää, ei sitä vielä nää
joskus
yltää tuo valo tännekin
ja minä muistan paikkoja
joissa en ole käynyt"
Hitto, tuo lauluhan on täydellinen.
>
"Minusta tuntuu
melkein samalta kuin vuosia sitten
kun kävelin nurmella paljasjaloin
silloinkin sekavana kaikesta
rakkaudesta, kaipuusta, surusta
ja kivusta
ja revin maasta irti raparperejä
- ja sanoin aina niille kiitoksen kun lähdin
silti en tunne
oikein mitään,
en tiedä miksi
en ehkä uskalla
tahtoisinpa tietää
onko nostalgian tarkoitus tuntua hyvältä
vai tältä
ettei saa henkeä ja puuduttaa
kaikki"
Niin.. Ei minulla oikein ole muuta sanottavaa.
Paitsi että päässäni soi CMX:n Valoa nopeammat koneet, joka on mahtava kuvaus elämästä.
Tähän on hyvä liittää ne sanat ja biisi...
No, ko. kappaletta ei nykyään löydy näköjään sinätuubista, täytyy tyytyä pelkkään lyyrilliseen kauneuteen:
"Kylmä kuin metalli, tyhjä kuin sydän
minä olen matkalla takaisin pimeään
kylmä kuin metalli, tyhjä kuin sydän
ei sitä vielä nää, ei sitä vielä nää
maaliskuun aurinko, älä meitä hylkää
kun päivä pitenee niin vähäksi aikaa
tuulessa pakkaslumi leikkii, vaikka pian sulaa
ei sitä vielä nää ei sitä vielä nää
ja ennen kuin aurinko jäätyy
se palaa hetken kuumemmin
ja ennenkuin silmämme sulkeutuu
mitä kaikkea ne vielä näkevät
kuuma kuin metalli, täysi kuin sydän
minä olen matkalla takaisin valoon
kuuma kuin metalli, täysi kuin sydän
ei sitä vielä nää, ei sitä vielä nää
joskus
yltää tuo valo tännekin
ja minä muistan paikkoja
joissa en ole käynyt"
Hitto, tuo lauluhan on täydellinen.
>
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)