Uusia tuulia, nyt on aihetta kirjoittaa

Hei!

Siitä on jo pari vuotta, melkeinpä tasan, kun viimeksi kirjoitin. Koin että elämäni ei ole tarpeeksi mielenkiintoista, että siitä kannattaisi kirjoittaa. Nyt ajattelen, että olkoonkin niin, kirjoitan silti! Tämä oli hauskaa ainakin viimeksi. Sitä paitsi minulla on nyt uusia aiheita, joista kirjoittaa - muutin maalle omakotitaloon, teen henkilökohtaisen avustajan töitä opintojen ohessa (vai pitäisikö sanoa: opiskelen töiden ohessa, niin laskasti olen opinnoissa edennyt viime aikoina), minulla on toinenkin koiruus. Tai itseasiassa meillä on avomieheni kanssa, pääsi syntymään tuollainen liittokin tässä kesällä. :)

Tällainen karvakorva, Lenni-poika muutti meille pari kuukautta sitten

Ja Lulusta on kasvanut iso tyttö

Lennin asettuminen taloon ei ole ollut niin helppoa kuin Lulun, onhan näillä koirilla henkilökemioitten yhteensovittelemista. Lulu ei vielä komenna Lenniä kovasti ja Lenni käyttää tilannetta hyväkseen roikkuakseen korvissa ja hännässä. Nyt joutuvat olevan pari viikkoa erillään, kun Lululla on juoksut ja Lenni jo koittaa kovasti hyppiä selkään (se täyttää kohta viisi kuukautta). On varmaankin ennen ensi juoksuja leikattava edes jompi kumpi, aion tosin leikkauttaa molemmat ennen pitkää mikäli en pentuja aio niille hommata (ja siinäkin tapauksessa niitten jälkeen leikkauttaisin), silloin niitten elämä on varmasti paljon helpompaa ja säästäisi se omiakin hermoja.

Mutta Lenni on kyllä luonteeltaan huippu pentu, kovasti ihmisten kaveri, hirveän energinen ja sen tempuille saa nauraa joka päivä. Toisia koiria kohtaan se on vähän arka, koska ei ole päässyt tapaamaan niitä paljon. En ole tietenkään koirapuistoihin uskaltanut viedä ennen kuin rokotukset tulivat voimaan ja pentukavereita ei tuntunut löytyvän millään, vaikka etsin niitä kahdessakin facebook-ryhmässä. Nyt olemme käyneet yksillä Mustin ja mirrin pentutreffeillä ja menemme vielä toisille ennen kuin Lenni täyttää yläikärajan viisi kuukautta.

Eilen sattui hassu tapaus, kun kävimme vierailemassa isäni luona ja olimme porukalla mustikkametsällä: näimme, että polkua pitkin tulee ihminen, mutta kohta varpujen seasta ilmestyy pikkuinen koira - näin heti että se oli pentu. Lenni oli kyllä hämmästynyt, mutta pikkuinen oli rohkea ja tuli haistelemaan. Siinä sitten kierrettiin rinkiä haistellen ja vähän leikkiäkin viriteltiin. Harmi ettei ollut kameraa mukana. Pentu oli isän naapurin koira, ainakin neljäs terrieri heidän perheeseen (!), mahtaakohan tulla samanlainen kaiken räksyttäjä kuin kolmesta muusta... (Sitä paitsi ne kaikki kolme ovat uroksia ja tappelevat välillä, ihan tosissaan, keskenään!) Ainakin vielä se oli suloinen.

Siinäpä hieman tarinaa hauvoista, ensi kerralla päivitän jotakin uudesta kodistamme ja sen rojekteista!

Hienoa elokuun etenemistä kaikille!

Pentupäivitys

Jälleen kerran on kulunut tuo kolmisen kuukautta edellisestä postauksesta. Näköjään se sitten taitaa olla sellainen sykli, milloin ehdin kirjoittaa. Mukamas. Kyllä sitä aikaa jostain saisi revittyä, mutta kun on niin paaaljon kaikkea mitä tehdä. Nyt on kuitenkin uusia kivoja uutisia kerrottavana, kun rakkaani/kämppäkaverini äidin koiralle Jadille on syntynyt pentuja. :)
Ne ovat nyt noin kolmen viikon ikäsiä ja olen käynyt katsomassa niitä joka viikko. Ja arvatkaa vain tekisikö mieli ottaa sieltä oma! Koska Jadi on maailman paras koira. Rakastan sitä otusta ihan mielettömästi. Se on rauhallinen, äärettömän lempeä, kiltti, vähän itsepäinen "oman tiensä kulkija", mutta tottelevainen tarpeeksi houkuteltuna. :D Esimerkiksi metsälenkeillä se pitää aina huolta laumastaan ja pysyttelee lähistöllä, vaikka onkin tiibetinmastiffi rodultaan (jotka yleensä tykkäävät tilaisuuden tullen lähteä omin päin laajentamaan reviiriään).
Pentujen isä on siis sekarotuinen, jossa on berninpaimenkoiraa, labradorinnoutajaa ja ripaus sakemannia. Yhden pennun (harmaa poika) isä on luultavasti eri, jossa on ainakin saksanpaimenkoiraa ja olikos lapinkoiraa tai jotakin...

Jadi on tämä vasen luppana

Pennut viikon ikäisiä:

Mammalla pitää kiirettä kahdeksikon kanssa!

Koko katras, kahdeksan kappaletta; viisi poikaa ja kolme tyttöä <3

Pennut kahden viikon ikäisiä:

 

Tämä pikkuinen merkkivärinen tyttö on jo ihan kavereita meidän kanssa <3

Pennut kolmen viikon ikäisiä:

Väsynyt pentukasa <3 Haukottelija saattaa olla meille ehkämahdollisesti tuleva pentunen <3

 Erilainen pentu :) Ainut harmaa ja turkkikin karheampi kuin muilla.

Aika pentuista on ollut siis viimeaikoina. Ehkä omille koiratarvikkeille tulee piakkoin käyttöä...<3 Voi kunpa. Olen miettinyt asiaa pääni puhki ja alan kallistua sille linjalle, että kyllä näistä nyt joku meille tulee. Olen jo miettinyt nimenkin valmiiksi...

Mitä opiskeluihin kuuluu, niin armottomasti olen kirjatenttejä läpi tahkonut. Tähän mennessä kaikki kurssit olen saanut suoritettua. Viime perjantaina oli kaksi tenttiä aiheina Teologinen etiikka ja Johdatus ekumeniikkaan; niistä ei ole tullut vielä tulosta. Jänskättää, vaikka molemmat olivat vain kahden opintopisteen kursseja.

Aurinkokin on suostunut näyttäytymään pitkästä aikaa hetkittäin, siitä muutama kuva....

Pihallamme orapihlajissa vierailee toisinaan tilhejä. Ne ovat kerrassaan kauniita lintuja, niitä on mukava katsella.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin tältä erää...

Onpahan taas päässyt edellisestä päivityksestä kulumaan kolme kuukautta.

Sinttu oli toissapäivänä ja eilen kipeä, ja se täytyi eilen viedä eläinlääkäriin. Se oli vaisu, ei syönyt paljoa, eikä antanut koskettaa mahaansa vaikka normaalisti se tykkää maharapsutuksista. Huomasin sen mahassa kovan pullottavan kohdan. Säikähdin, että se on varmasti syöpäkasvain, joten menimme sitten eläinlääkäriin, missä onneksi paljastui, että se olikin mätäpaise. Mikä helpotus! Se tyhjennettiin nukutuksessa ja määrättiin viiden päivän antibioottikuuri.
Antibioottien antaminen on aika kauheaa, nimimerkillä Raadeltu. Onneksi siitä ei tarvitse stressata ihan yli hilseen, sillä se ei ollut aivan välttämätön, vaan annettiin varmuuden vuoksi.

Sinttu haavateippi kyljessä

Syksyllä aloitin siis teologian opinnot ja niissä on ollut mukavasti tekemistä. Kolme tenttiä on ohitse joista kaksi meni läpi keskitasoisesti, yhdestä en tiedä. Tässä jaksossa on ollut johdatusta Uuteen sekä Vanhaan testamenttiin ja käytännölliseen teologiaan, tieteenfilosofiaan ja kreikan peruskurssi. Ensi periodissa alkaa sielunhoidon peruskurssi ja pastoraalipsykologia, uskontokasvatuksen perusteet ja uskontotieteen peruskurssi joka käsittelee islamia Suomessa.

Tenttikirjojani

Minä johdatuksessa filosofisiin oppiaineisiin iltamissa eräällä huvilalla

Vuokrahuoneeni opiskelupaikkakunnalla

Rauhoittumispaketti rankkojen päivien illoiksi

Ok, nyt siis tarkoituksenani on saada tämä bloginen uuteen uskoon ja käyntiin taas! Saa nähdä, miten onnistun kaiken kiireen keskellä, mutta tämä on sentään hauskaa (ei sillä ettei opiskelu ollenkaan olisi...).

Hmm, saatan olla hankkimassa koiran. Siltä ainakin näyttää tämä minun koiratarvikekokoelmani.

Se sisältää leluja, pantoja, hihnan, näyttelyhihnan, purulelun, treenivyölaukun, harjan, kamman ja kynsisakset.

Tällä hetkellä kiikarissa on rotu perunkarvatonkoira ja sen karvallinen muunnos. Olin taannoin jo vähällä hankkia sellaisen, mutta sitten ei ajankohta ollutkaan otollinen. Nyt tuntuu, että on jo rutinoitunut tähän opiskelurytmiin ja aina vapaa-ajalla miettii, että olisipa koira jonka kanssa puuhailla. Tietysti siinä olisi sekin puoli, että aamulla olisi pakko tehdä se pissalenkki räntäsademyrskyssä kello kuusi aamulla, ja pentuaikana nousta öisin pissattamaan koira vaikka ulkona paukkuisi pakkanen -30 ja tärisisi siellä yöpaitasillaan ja sitten kun koira ei tekisi tarpeitaan, vaan uikuttaisikin takaisin sisälle ja laskisi sitten sisällä tyytyväisesti matolle asiansa, siivota se samalla kun pentu on ehtinyt oksentamaan sänkyyn. :D Mutta luulen, että tuommoinen skenaario ei tulisi olemaan jokapäiväistä ja jopa, että olisin valmis siihen.

Perunkarvatonkarvaton :) 

Perunkarvaton, karvallinen

Tykkään, kun nämä karvalliset ovat niin monimuotoisia, niiden turkki voi olla minkävärinen ja -tyyppinen tahansa. Eniten kiinnostaisi tämän rodun pieni kokomuunnos, joka on 25-40 cm korkea ja painaa 4-8 kiloa. Siitä saisi hyvän kainaloisen ja reissukaverin, mutta luonteensa puolesta myös vieraat ilmoittavan vahtikoiran ja harrastuskaverin.

Tui tui

Kesä ja marjat! Pitäisi saada itsensä mustikkametsään ja vadelmankeruuseen, niin ei marjat loppuisi taas kesken talvella. Täytyy sanoa, että olen huono poimimaan etenkin mustikoita, mutta mansikat ja pensasvadelmat ovat kivoja kerätä. En malta odottaa, että tulee syksy (!) ja pääsee metsästämään sieniä! Eilen illalla oli jo niin hämärää, että kun menin ulos, laitoin pihavalon palamaan; ihanan tunnelmallista hämärää ja sumua kesäyössä. Sitä ennen oli kaunis auringonlasku joka värjäsi kypsyvän viljan lumoavasti.

Ahomansikka, oma suosikkini!

Hapankirsikoita

Päärynäpuu

Kesän viettelys siis jatkuu ja huomenna lähden taas kohti pääkaupunkiseutua katsomaan tätiäni ja serkkuani. En ole suunnitellut tekeväni mitään erityistä siellä, mutta Linnanmäellä olisi tuikihauskaa pistäytyä...

On ollut hauskoja, mieleenpainuvia kesähetkiä ystävienkin kanssa.

Juhannuksena syntyneet kissanpennut ovat jo aika isoja ja ainakin yhdestä näyttäisi tulevan vähän pitempikarvaisempi! En ole nähnyt heitä nyt hetkeen, mutta viimeksi sain heistä supersuloisia kuvia. Luonteetkin alkavat jo hahmottua, kun joku miukuu syliin nostettaessa sydäntä särkevästi, toinen on ihan hiljaa ja utelias.

Kävin myös hyvän ystäväni luona hänen lapsuudenkodissaan, jossa asuu pikkukoira, joka oli meillä silloin kun asuimme yhdessä lukioaikana tämän ystäväni kanssa. Koiruus muisti vielä minut aivan selvästi ja se oli todella ilahduttavaa! Muutenkin tuo otus on aivan valloittava pikku kirppu.

Pistäydyin myös kissanäyttelyssä äskettäin. Löysin sieltä yhden mielenkiintoisen (tai no, moniakin) kissarodun, joka voisi olla hauska omistaa joskus etäisessä tulevaisuudessa.

Kyseessä on kuriilien bobtail, joka on alkukantainen itämainen kissarotu ja nimensä mukaisesti aina töpöhäntäinen. Sitä ei ole jalostettu töpöksi, vaan alkuperäiset kantayksilötkin ovat olleet töpöhäntäisiä.

Sellaista, kirjoittaja lähtee saunomaan ja uimaan nyt!

Tänään olin poikaystävän veljen lakkiaisissa. Kaatelin siellä kahvia. Kuppeihin, en lattialle.
Ja olin muutenkin seuraneitinä. Hyvää kakkua oli ainakin! Ja poikaystävän vanhemmat ovat niin
mukavia, siellä on kiva käydä. Hänen mummonsa asuu myös samassa pihapiirissä ja aina häntäkin
näkee, aikoi tehdä meille pitsiliinan sohvapöydälle ja leipoa pullaa kun itse olen niin huono
pullantekijä. :)

Jadi

Tässä on heidän tiibetinmastiffinarttunsa. Aivan ihastuttava koira, olin heti ihan myyty kun tapasin tuon otuksen. Todella rauhallinen, ystävällinen, mutta leikkisä koira. Oikea lullukka<3

Tässä poikkiksen perheen kesäisiä kissanpentuja. Ovat nyt jo muuttaneet omiin koteihinsa, mutta lomalla aina niitten kanssa pyörin. Ja minua sai sieltä raahata pois...

Tässä illalla minun piti tehdä tomaattikeittoa, ja teinkin, mutta unohduin lukemaan vanhoja runoja. Luin niitä 1,5 tuntia ja sitten päädyin vielä laulelemaan CMX:n Sivua paholaisen päiväkirjasta
kunnes nälkä ajoi minut lieden ääreen. Tuli ihan syötävää soppaa.