Pentupäivitys

Jälleen kerran on kulunut tuo kolmisen kuukautta edellisestä postauksesta. Näköjään se sitten taitaa olla sellainen sykli, milloin ehdin kirjoittaa. Mukamas. Kyllä sitä aikaa jostain saisi revittyä, mutta kun on niin paaaljon kaikkea mitä tehdä. Nyt on kuitenkin uusia kivoja uutisia kerrottavana, kun rakkaani/kämppäkaverini äidin koiralle Jadille on syntynyt pentuja. :)
Ne ovat nyt noin kolmen viikon ikäsiä ja olen käynyt katsomassa niitä joka viikko. Ja arvatkaa vain tekisikö mieli ottaa sieltä oma! Koska Jadi on maailman paras koira. Rakastan sitä otusta ihan mielettömästi. Se on rauhallinen, äärettömän lempeä, kiltti, vähän itsepäinen "oman tiensä kulkija", mutta tottelevainen tarpeeksi houkuteltuna. :D Esimerkiksi metsälenkeillä se pitää aina huolta laumastaan ja pysyttelee lähistöllä, vaikka onkin tiibetinmastiffi rodultaan (jotka yleensä tykkäävät tilaisuuden tullen lähteä omin päin laajentamaan reviiriään).
Pentujen isä on siis sekarotuinen, jossa on berninpaimenkoiraa, labradorinnoutajaa ja ripaus sakemannia. Yhden pennun (harmaa poika) isä on luultavasti eri, jossa on ainakin saksanpaimenkoiraa ja olikos lapinkoiraa tai jotakin...

Jadi on tämä vasen luppana

Pennut viikon ikäisiä:

Mammalla pitää kiirettä kahdeksikon kanssa!

Koko katras, kahdeksan kappaletta; viisi poikaa ja kolme tyttöä <3

Pennut kahden viikon ikäisiä:

 

Tämä pikkuinen merkkivärinen tyttö on jo ihan kavereita meidän kanssa <3

Pennut kolmen viikon ikäisiä:

Väsynyt pentukasa <3 Haukottelija saattaa olla meille ehkämahdollisesti tuleva pentunen <3

 Erilainen pentu :) Ainut harmaa ja turkkikin karheampi kuin muilla.

Aika pentuista on ollut siis viimeaikoina. Ehkä omille koiratarvikkeille tulee piakkoin käyttöä...<3 Voi kunpa. Olen miettinyt asiaa pääni puhki ja alan kallistua sille linjalle, että kyllä näistä nyt joku meille tulee. Olen jo miettinyt nimenkin valmiiksi...

Mitä opiskeluihin kuuluu, niin armottomasti olen kirjatenttejä läpi tahkonut. Tähän mennessä kaikki kurssit olen saanut suoritettua. Viime perjantaina oli kaksi tenttiä aiheina Teologinen etiikka ja Johdatus ekumeniikkaan; niistä ei ole tullut vielä tulosta. Jänskättää, vaikka molemmat olivat vain kahden opintopisteen kursseja.

Aurinkokin on suostunut näyttäytymään pitkästä aikaa hetkittäin, siitä muutama kuva....

Pihallamme orapihlajissa vierailee toisinaan tilhejä. Ne ovat kerrassaan kauniita lintuja, niitä on mukava katsella.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin tältä erää...

Kesäilyä

Viimeinkin tuli kesä! Olen ollut sulamispisteessä, mutta onneksi järvessä voi välillä vilvoitella. Olen tehnyt kesäseikkailuja.

Viime viikolla kävin kiertämässä erään luontopolun, jonka varrelta löysin Maariankämmekän ja Valkolehdokin, joita en ollut koskaan ennen nähnyt. Tykkään bongailla kasveja ja lintuja kun liikun luonnossa ja opetella tunnistamaan niitä.

Valkolehdokki, jonka tuoksu oli yhtä huumaava kuin mitä olin lukenut Luontolehdestä sen olevan

Toinen seikkailu oli Pohjanmaalla, kun kävin tällaisessa nähtävyydessä kuin Pauanne. Paikka oli todella mystinen ja jännittävä; siellä ei ollut ketään muita ja erääseen puoliksi palaneeseen rakennukseen pääsi sisälle.

Palanut sauna

Tuo Pauanne oli aiemmin toiminut kansanparantajien kokouspaikkana, mutta en tiedä miksi sitä ei siihen enää käytetä, liekö syynä tuo palanut rakennus, jota ei ole korjattu. Jos minä olisin kansanparantaja, niin menisin tuonne joka kokoukseen. Voisin osallistua korjaustalkoisiinkin. Pelottavan jännittävä paikka!

Matkalla Pohojanmaalle piti tietenkin kahvitella, sievässä paikassa jota-en-nyt-muista (jossakin Kyyjärven tienoilla?)

Ja illalla viettää ihanaa kesäiltaa hyvässä seurassa, hyvän lukemisen ja saunan merkeissä:

Tuo Pahkasika on mahtava lehti. Harmi, että sitä ei ole julkaistu sitten 90-luvun, olen syntynyt ihan väärälle vuosikymmenelle! Onneksi sain noita vanhoja lehtiä käsiini, ovat olleet huippuhauskoja.

Viettäköön hän, joka tämän päivityksen lukee, ihanan päivän ja nauttikoon kesästä! :)

Päätin päivittää blogin ulkoasun vuodenaikaan sopivaksi. Nyt se sopii hyvin nimeensäkin!

Lumi päätti tulla maahan viimeinkin. Mukavaa, kun kaikkialla näyttää vähän valoisammalta sen ansiosta. Eilen aamulla oli kaunista, kun kaikki oli kuuraista ja ilma kylmä.

Yöllinen maisema meidän rannalta

Minä kartutin teearsenaaliani tässä eräänä päivänä, kun asioin Punnitse & Säästä-kaupassa. Siellä oli vaikutava valikoima niin teetä kuin pähkinöitä, siemeniä ja kaikenlaista jännittävää ja ostamisen arvoista. Ostin myös pistaasipähkinöitä.

Vasemmalta lukien lakritsitee, sitruuna-inkivääritee ja detox-yrttiteesekoitus (mm. lakritsia ja hibiskusta)

Eipä muuta ihmeellistä uutta, paitsi että kävin tänään verikokeissa ja minua pistettiin kolmesti ennen kuin verta tuli. :( Nyt on mustelmat molemmissa käsivarsissa. Ja olin tänään aika ahkera, nimittäin imuroin, pesin pyykkiä ja tein tekemättömiä käännöstöitä laboratoriokäynnin lisäksi. Huomenna menen kouluun oppimaan maatalouden verotuksista, tuista ja kirjanpidosta!

Tiistai on pullantuoksua täynnä

Ruoka-Pirkan ja serkkuni ihanan blogin innoittamana oli pakko leipoa tänään korvapuusteja.
Aamulla tuli ihan tajuton mieliteko, ja päätin, että leivon avomieheni mummon kanssa, koska olimme

menossa mieheni vanhempien luokse tekemään töitä.
Vaikka minulle ei sovi näin vehnäpitoinen herkku (se turvottaa, närästää joskus ja tekee ähkyn), on sitä silti pakko silloin tällöin saada.

Oikeastaan mummu teki taikinan, hän kun osaa sen paljon paremmin, ja koska hän oli laittanut meille ruokaa ja halusi aloittaa jo, kun minä söin. Minä pääsin sitten hoitamaan loppuosan leivonnasta, eli sain laittaa voita, sokeria ja kanelia niin paljon kuin halusin, nam.

Herkkuja syntyi puolen litran taikinasta 27 kappaletta. Oli pakko maistaa tuoreeltaan kaksi, ja nyt ulkoilun ja saunan jälkeen on mukava viettää korvapuusti- ja teehetki...

Koska on ollut näin kauniita säitä, olen kuvannut paljon ruskaa. Kukkia kukkii vielä kummallisen paljon.
Kävin isän luona ja kuvasin kotipihaa.

Kävin myös eräässä kaupungissa, missä pienempänä vietin aika paljon aikaa mummoni luona. Kävin kävelemässä siellä vakioreitin, jonka aina mummon luona käydessäni kävelin.

Mikä kesä!

Eilen oli oikeasti kuuma päivä, mitä tämä tarkoittaa, takakesä?! Eipä kyllä haittaa, on maan mainiota
kuljeksia ulkona ja kuvailla.

Tämmöinen seikkailupolku löytyi veden ääreltä. Asfaltista päätellen se on vanha tie, hassua vain, että se päättyi niemen kärkeen..

Tuommoiseen paikkaan.

Tuollaisella säällä passaakin veneillä.

Joku lapsonen oli unohtanut vaatteensa puun haaraan :D

Kvak.

Autiotalo.

Tädin luona oli ihania auringonkukkia. Ja muitakin kukkia...

Olen ihan tyhmä; haluaisin parvekkeen, vaikka meillä on pihaa.

Olin tosiaan tädin luona tätien illassa (vaikken minä olekaan täti), valittiin mummoni vanhoja valokuvia. Sieltä löytyi hienoja otoksia muun muuassa äidistäni, myös mustavalkoisia, ja aion tehdä niistä kollaasin/kollaaseja seinälle.

Seesteinen syysaamu

Onneksi siitä lähtien, kun sain tuon kameran lahjaksi, on tässä blogissa nähty paljon kuvia.
En usko että elämäni on niin mielenkiintoista, että kukaan jaksaisi seurata pelkästään tekstiäni...
Kuvat puhuvat:

Ihanaa, kun olen saanut ääneni kunnolla takaisin flunssan jäljiltä, nyt laulelen kuin viimeistä päivää.
Tätä kappaletta onkin parhainta laulaa, koska ah, se on mahtava:

Mustat siivet yli taivaan

”Olen väärässä, mutta väärässä kuin puu
ja väärässä kuin irvinaaman hampaat.”

Korppi laulaa puussa jotain ikuista laulua, ja
me vain kuuntelemme sanomatta enää sanaakaan:
käperrymme tiukemmalle kotiemme raunioissa,
suoritamme kalpenevat päiviemme rituaalit.

Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä, suitsi mielesi pirut.
Jos rakkaus loppuu, niin loppuu kaikki.
Ei kujan päässä näy valoa, johon matkata kuin kotiin.

Ja kun Aurinko nousee, se nousee liian myöhään.

Ja kun Aurinko nousee, se meidät pyyhkii pois.

Korppi laulaa puussa jotain ilotonta sävelmää
kuin odottaisi pian pääsevänsä silmiemme kimppuun,
ja me vain kutistumme kunnes katoamme kokonaan,
virtaamme roskan myötä mereen, joka ei välitä.

Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä, suitsi mielesi pirut,
ja kaiken minkä kykenet, se tee
kuin oisi se viimeinen tekosi näkyvän valon maailmassa.

Koti vol. 1

Innostuin eilen kuvaamaan meidän kotia, siispä ajattelin esitellä sitä täällä hieman.
Tykkään tosi paljon pienistä yksityiskohdista, ja meiltä löytyy paljon kaikenlaista krääsää.

Tässä on meidän olohuoneemme toinen sohvanurkkaus. Vasemmanpuolimmainen maalaus on minun tekemäni, oikeanpuoleisessa on nimikirjoitus "R. Heikkilä". Tuo iso kasvi on vähän huonossa hapessa, sitä on trimmailtu aika ahkeraan, mutta kuivuu koko ajan enemmän ja enemmän... Leikö vaikutusta sillä, että kissa koettaa aika ahkerasti "kuohkeuttaa" sen multaa...
Leijona-tyyny on minun vanha ja rakas sohvatyynyni, sain sen joskus edesmenneeltä äidiltäni pienenä. Tuo lohikäärmetyyny on samaa kuosia mitä verhossa.

Tämä tässä on minun "perintöseinävaatteeni", se on peräisin mummolta. Tämä on yksi kotimme silmäteristä. Tv vähän peittää sitä, emmekä me edes katso ikinä tv:tä, se on vain ikäänkuin tuommoinen statussymboli.. Voisin luopua siitä milloin vain, tai sitten hankkia siihen karaokelaitteiston. Vasemmalla näkyy vähän meidän kosketinsoitinta.

Olen valokuvahullu. Meillä ei ole paljon valokuvia kehyksissä, mutta tässä osa, vasemmalla on äitini ylioppilaskuva, seuraavana on pikkuveljeni ja edesmennyt kissamme, minä ja isäni Pappatunturin kyydissä. Seuraavissa on äitini ja minä. Oikeanpuoleisessa olen minä ja silloinen rakkaani vanhojentansseissa.

Kirjahyllyn lemmikkilauma, kolme kisua ja husky...

Hienot purnukat, nämäkin on mummoni perintöä. Tykkään näistä tosi paljon, mutta en ole vielä keksinyt, mitä säilyttäisin niissä.

Tämmöinen taideteos vitriinin kulmalla.. Lukioaikana kollaasikurssilla tehty. Sen nimi on "Häkki".

Tietokoneen käyttöämme valvoo Buddha.




Lopuksi vielä vähän meidän kasviksiamme ja kaiken keskellä viidakon valtias: