mitä muistini kattaa, hän oli liikuntakyvytön ja melko muistamaton. Viime vuosina hän tuskin tunnisti minua,
mutta isän tunnisti viimeiseen asti kuitenkin.
Paikalla oli paljon sukua. Isän sukua on niin paljon etten tunne läheskään kaikkia. Minä en pidä tavasta,
että hautajaisten jälkeen muistotilaisuudessa syödään mahat täyteen. Miksi aina kaikki on syy
syödä?! Ehkä hiljaiset pienet kahvit ja pikkuleipää, mutta en ainakaan omiini haluaisi hirveän isoja aterioita
ja noutopöytää.. Vaikka vieraista se onkin mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti