Näytetään tekstit, joissa on tunniste tee. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tee. Näytä kaikki tekstit

tiistai 3. lokakuuta 2017

Kehon hyvinvointi

Luin, että vihreät teet parantavat kofeiinin hyviä vaikutuksia ja minimoivat huonoja, niinpä aloin nauttimaan aamukahvin kanssa vihreää- tai oolong-teetä. Olen ollut huomaavinani vaikutuksia: sydämen syke ei nouse niin korkeaksi ja tulee rauhallinen, keskittynyt olo, kun taas pelkästä kahvista tulee minulle usein levoton olo (juon sitä silti tavan takia joka aamu).




Siinäpä kupillinen Forsmanin Jade Superior-oolong-teetä



Olen vasta viime aikoina havahtunut siihen, että tästä kehostakin on pidettävä huolta, muuten se ei pysy kunnossa. Eniten tähän havahtumiseen auttanut asia piilee sydämessäni: rytmihäiriöt. Niitä on minulla lähes joka päivä, joskus hyvinkin paljon ja pahoina. Muutama viikko sitten minut vietiin ambulanssilla terveyskeskukseen supraventrikulaarisen takykardian ("SVT") takia. Noita kohtauksia on tullut minulle nyt reilun vuoden päivät, välillä noin viikon välein, toisiaan niitä ei tule pariin kuukauteen. Tuo muutaman viikon takainen kohtaus oli aivan erityisen pitkäkestoinen ja ahdistava, tietenkin, kun se ei meinannut loppua millään. Olin menossa bussilla töihin ja kouluun, lopulta pyysin kuljettajalta apua ja hän soitti ambulanssin. Ambulanssissa saatiin EKG:lle pieni pätkä SVT:stä ja sen jälkeen tiheästi lisälyöntejä, lopulta nekin loppuivat ja terveyskeskuksen EKG-laitteeseen ei tallentunut enää yhtään mitään poikkeavaa. Lääkäri oli sitä mieltä, että mitään pahalaatuista vikaa ei ole.
Olen saanut SVT-kohtauksen tuon jälkeen pari kertaa ja ne ovat menneet nopeasti ohi. Yleensä suurin tekijä niihin taitaa olla stressi ja pelko pahentaa niitä entisestään. Nyt työstän itseäni ja opettelen elämään niitten kanssa pelkäämättä liikaa. Jokaisella on omat vaivansa, minulla sattuu olemaan tällainen.

Ennen kaikkea siis haluaisin harrastaa uutena sellaista liikuntaa, joka vahvistaa sydäntä ja lisää hapenottokykyä ja kestävyyttä. Olen aika varma, että jos en nyt aloita, vanhempana on luvassa lisää ikäviä vaivoja ja JOS niitä voi jotenkin ennaltaehkäistä, yritän tehdä sen.
Aloimme muutama viikko sitten käymään avopuolisoni kanssa kuntosalilla kerran viikossa (useamminkin huvittaisi mutta varat ja aika eivät riitä siihen) ja uimassa sen yhteydessä noin joka toinen viikko. Eilen päätin alkaa myös hölkätä ja kokeilla HIIT-treeniä. Eilen hölkkäsin hieman ja tänään puolen tunnin lenkillä noin 15 minuuttia lyhyissä pätkissä. Minulla on aika huono kunto mitä tulee kestävyysliikuntaan. Olen tottunut vain kävelyliikuntaan, mutta kuntosalilla käydessäni olen huomannut lihasten kehittymistä: viime kerralla pystyin jo käyttämään isompia painoja ja lihakset palautuvat aina vain nopeammin.
Tänään on kuntosalipäivä ja huomenna kokeiltava tuo HIIT.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Onpahan taas päässyt edellisestä päivityksestä kulumaan kolme kuukautta.

Sinttu oli toissapäivänä ja eilen kipeä, ja se täytyi eilen viedä eläinlääkäriin. Se oli vaisu, ei syönyt paljoa, eikä antanut koskettaa mahaansa vaikka normaalisti se tykkää maharapsutuksista. Huomasin sen mahassa kovan pullottavan kohdan. Säikähdin, että se on varmasti syöpäkasvain, joten menimme sitten eläinlääkäriin, missä onneksi paljastui, että se olikin mätäpaise. Mikä helpotus! Se tyhjennettiin nukutuksessa ja määrättiin viiden päivän antibioottikuuri.
Antibioottien antaminen on aika kauheaa, nimimerkillä Raadeltu. Onneksi siitä ei tarvitse stressata ihan yli hilseen, sillä se ei ollut aivan välttämätön, vaan annettiin varmuuden vuoksi.




Sinttu haavateippi kyljessä


Syksyllä aloitin siis teologian opinnot ja niissä on ollut mukavasti tekemistä. Kolme tenttiä on ohitse joista kaksi meni läpi keskitasoisesti, yhdestä en tiedä. Tässä jaksossa on ollut johdatusta Uuteen sekä Vanhaan testamenttiin ja käytännölliseen teologiaan, tieteenfilosofiaan ja kreikan peruskurssi. Ensi periodissa alkaa sielunhoidon peruskurssi ja pastoraalipsykologia, uskontokasvatuksen perusteet ja uskontotieteen peruskurssi joka käsittelee islamia Suomessa.




Tenttikirjojani




Minä johdatuksessa filosofisiin oppiaineisiin iltamissa eräällä huvilalla




Vuokrahuoneeni opiskelupaikkakunnalla




Rauhoittumispaketti rankkojen päivien illoiksi


Ok, nyt siis tarkoituksenani on saada tämä bloginen uuteen uskoon ja käyntiin taas! Saa nähdä, miten onnistun kaiken kiireen keskellä, mutta tämä on sentään hauskaa (ei sillä ettei opiskelu ollenkaan olisi...).

Hmm, saatan olla hankkimassa koiran. Siltä ainakin näyttää tämä minun koiratarvikekokoelmani.





Se sisältää leluja, pantoja, hihnan, näyttelyhihnan, purulelun, treenivyölaukun, harjan, kamman ja kynsisakset.
Tällä hetkellä kiikarissa on rotu perunkarvatonkoira ja sen karvallinen muunnos. Olin taannoin jo vähällä hankkia sellaisen, mutta sitten ei ajankohta ollutkaan otollinen. Nyt tuntuu, että on jo rutinoitunut tähän opiskelurytmiin ja aina vapaa-ajalla miettii, että olisipa koira jonka kanssa puuhailla. Tietysti siinä olisi sekin puoli, että aamulla olisi pakko tehdä se pissalenkki räntäsademyrskyssä kello kuusi aamulla, ja pentuaikana nousta öisin pissattamaan koira vaikka ulkona paukkuisi pakkanen -30 ja tärisisi siellä yöpaitasillaan ja sitten kun koira ei tekisi tarpeitaan, vaan uikuttaisikin takaisin sisälle ja laskisi sitten sisällä tyytyväisesti matolle asiansa, siivota se samalla kun pentu on ehtinyt oksentamaan sänkyyn. :D Mutta luulen, että tuommoinen skenaario ei tulisi olemaan jokapäiväistä ja jopa, että olisin valmis siihen.




Perunkarvatonkarvaton :) 



Perunkarvaton, karvallinen


Tykkään, kun nämä karvalliset ovat niin monimuotoisia, niiden turkki voi olla minkävärinen ja -tyyppinen tahansa. Eniten kiinnostaisi tämän rodun pieni kokomuunnos, joka on 25-40 cm korkea ja painaa 4-8 kiloa. Siitä saisi hyvän kainaloisen ja reissukaverin, mutta luonteensa puolesta myös vieraat ilmoittavan vahtikoiran ja harrastuskaverin.




Tui tui

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Kävin viikonloppuna pääkaupunkiseudulla moikkaamassa serkkuani ja vastaan ystävääni, joka palasi vaihto-oppilasvuodeltaan Belgiasta. Seikkailin pieniä teitä ja paikkakuntia, joissa en ole ennen käynyt juurikaan, yövyin Askolassa bed & breakfast - hostellissa, joka oli keskellä ei mitään ihanalla maaseudulla.

Helsingissä kävin Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa ihmettelemässä ja menimpä Pride-meininkienkin läpi. Siellä oli paljon värikästä porukkaa.




Nuuhkuttelin liljoja




Karppi





Juvalla on englantilainen teehuone, jossa poikkesimme matkalla. Mikä IHANA prinsessapaikka! Ja tarjoilu oli aivan mahtava, vaikka koostuikin pääasiassa herkuista, ei jäänyt ainakaan nälkäiseksi.





Hitu oli kaksi yötä poissa kotoa. Se oli kai retkellään, mutta minä olin tietenkin huolissani. Eilen illalla rukoilin, että sillä olisi kaikki hyvin ja se tulisi pian kotiin. Ehdin juuri nukahtaa, kun se sitten tuli raapimaan ulko-ovea, oli ihan märkä ja kehräsi ja kiehnäsi ja tuli sitten vielä kainaloon nukkumaan ihan väsyneenä, pikkuinen märkä rotta.

Olen miettinyt rukoilemista; en rukoile Jumalaa koska en ole ollenkaan varma siitä, että olisi jokin Jumalankaltainen persoona (sellainen Yksi, jota yleensä vain ajatellaan jumalana; tiettynä henkilönkaltaisena persoonana) jota rukoilla, mutta esitän toiveeni ja huoleni rukouksen muodossa, jolloin tavallaan uskon että ilmaistuna ne tulevat konkreettisemmiksi ja muovaavat ehkä tätä Kosmosta rukouksissa esitettyihin suuntiin. Jos rukous toimisi näin, voisi ajatella, että meillä olisi melkoinen voima tähän maailmaan missä elämme. Jos se toimii, on aika mahtavaa, että meillä on jonkinlaista vaikutusvaltaa, mutta on pelottava ajatus, että samoin myös pahat ajatukset ja toiveet, kaunat, kostonhalut yms vaikuttaisivat samoin tavoin. Siksi ainakin itse koetan yrittää olla ajattelematta kenestäkään/mistään pahaa, enkä ainakaan haluaisi toivoa kenellekään mitään pahaa. Ei se ole itsellekään terveellistä.




100 000 munkkia meditoi paremman maailman puolesta

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Päätin päivittää blogin ulkoasun vuodenaikaan sopivaksi. Nyt se sopii hyvin nimeensäkin!

Lumi päätti tulla maahan viimeinkin. Mukavaa, kun kaikkialla näyttää vähän valoisammalta sen ansiosta. Eilen aamulla oli kaunista, kun kaikki oli kuuraista ja ilma kylmä.
















Yöllinen maisema meidän rannalta



Minä kartutin teearsenaaliani tässä eräänä päivänä, kun asioin Punnitse & Säästä-kaupassa. Siellä oli vaikutava valikoima niin teetä kuin pähkinöitä, siemeniä ja kaikenlaista jännittävää ja ostamisen arvoista. Ostin myös pistaasipähkinöitä.




Vasemmalta lukien lakritsitee, sitruuna-inkivääritee ja detox-yrttiteesekoitus (mm. lakritsia ja hibiskusta)



Eipä muuta ihmeellistä uutta, paitsi että kävin tänään verikokeissa ja minua pistettiin kolmesti ennen kuin verta tuli. :( Nyt on mustelmat molemmissa käsivarsissa. Ja olin tänään aika ahkera, nimittäin imuroin, pesin pyykkiä ja tein tekemättömiä käännöstöitä laboratoriokäynnin lisäksi. Huomenna menen kouluun oppimaan maatalouden verotuksista, tuista ja kirjanpidosta!

maanantai 30. syyskuuta 2013

Syystuulia

Syksy tuo mukaan aina uudistamisenhalua. Minä keksin käyttöä meidän Kelohonka-verholle,
kun ne eivät sovi minkään huoneen ikkunaan väriensä puolesta.





Nyt se verhoaa kodinhoitohuoneen seinää ja peittää tuon yhden seinän kokonaan. Juuri oikean värinen tuohon huoneeseen (jossa ei kuitenkaan ole ikkunoita johon tämän voisi ripustaa).


Sain avomieheni vanhempien mökkinaapureilta kurpitsoja. Ajattelin tehdä kurpitsakeittoa, mutta ensin vain keittää ne lohkoina ja pakastaa.




Möllykät





Koristekurpitsoja





"Mitä ne nämäkin muka on?"




Miehen kasvattamat chilit


Tänään vietän kotipäivän, eilen olin raivaamassa taimikkoa. Oli kyllä sellainen ryteikkö, ettei kaikista kohdista meinannut päästä läpi, ja kasvusto oli pidempää kuin minä. Oli viidakkotunnelma, sentään oli viikate mukana, mutta siinä olisi tarvinnut viidakkoveitsen.


Ostin oikein hyvää rooibos-teetä. Mikä ihmeellisintä, tämä reilun kaupan luomu-tee oli halvempaa kuin tavallinen vastaava! Tosi hassua.



Kannattaa kokeilla

tiistai 24. syyskuuta 2013

Kotipäivä ylhäisessä yksinäisyydessä

Niin kuin kirjoitinkin Tähteinväliseen; Sintti on tullut kotiin! Ihanaa, ja kun kisut tulevat
vielä keskenään hyvin toimeen.







Nyt on sitten molemmille käsille silitystyötä. Hitu vaan tahtoo kiusata Sinttiä leikkihuumassaan, ilmeisesti Sintti ei ole vielä antanut pennulle tarpeeksi kovaa tassusta. Se sietää pikkuista ihan uskomattoman hyvin, kyllä minulta olisi jo mennyt hermo :)



Tänään kävin kirjastossa, kaupassa ja siivosin oikein kunnolla.
Palkintona siitä ostin pienen karkkipussin, sytytin valkolumimarja-tuoksukynttilän ja keitin rooibos tamarindi-inkivääriteetä:





Miehenpuoli on töissä vanhempiensa tilalla iltaan. Alan lukea S.Oksasen Baby Janea, jonka lainasin kirjastosta. Entinen äidinkielenopettajani suositteli sitä minulle, kun sai tietää, että luin Stalinin lehmät.