Koti vol. 2

Olen intohimoinen sisustaja ja teen koko ajan pikku muutoksia kotona. Saan aina hetkittäisiä siivouspuuskia, joiden jälkeen koti näyttää taas jonkun aikaa hyvältä ja olen tyytyväinen. Jotenkin sen valtaa aina kaaos pikkuhiljaa, kunnes tulee taas uusi  järjestely- ja somistelupuuska.

Vessaan olen haalinut sinivihreää ja vaaleanpunaista. Tämä kisutaulun hahmo näyttää melkein samalta, kuin meidän entinen, kadonnut kissamme. Tuo taulu on ollut minulla nelivuotiaasta asti.

Tämä kukkakupoli on soittorasia.

Tuo hajuvesi vasemmassa laidassa näyttää ihan siniseltä, vaikka oikeasti se on vihreä!
Minulla on kamalasti koruja, mutta se vaihtelee kausittain, käytänkö niitä vai en.

Tällainen karkkirasiakin on löytänyt tiensä meidän vessaan. Siinä on koruja, ei namuja..

Kurkkaus meidän makkariin:

Makuuhuoneessa on oranssi tapetti, itse en valinnut väriä (huone remontoitiin muuttomme yhteydessä), mutta huomasin, että se on ihan kiva yhdistettynä siniseen, vastaväriin. Kukkateemaa löytyy myös makuuhuoneesta...

Tämä lamppu on ihanan tätini lahjoittama. Varjostimen on kuulemma tehnyt itse hänen tuttunsa.

Siinä on unikaverini, silloin kun mies ei ole kotona. Äitini rippikuva on kunniapaikalla.

Mummoni entinen nalle, Osku. Olin ensin vähän skeptinen, mahtuisiko se meille, mutta se sopikin hyvin makuuhuoneeseen...

Tänään minä sain taas siivouskohtauksen ja nyt täällä on oikein mukavaa ja kotoista. Olen ihan hullaantunut kynttilöihin ja poltan niitä joka ilta ja tänään monta kaapissa ollutta kynttilää löysi paikan jostakin näkyviltä. Pärjäisi varmaankin hyvin ilman valoja pimeällä, jos kaikki palaisivat yhtä aikaa...

Murtuma kylkiluussa hieman häiritsee elämää. Imurointi oli melko tuskaisaa, mutta onneksi jalat toimii, ja lähdenkin kohta käymään kaupassa...

Mikä kesä!

Eilen oli oikeasti kuuma päivä, mitä tämä tarkoittaa, takakesä?! Eipä kyllä haittaa, on maan mainiota
kuljeksia ulkona ja kuvailla.

Tämmöinen seikkailupolku löytyi veden ääreltä. Asfaltista päätellen se on vanha tie, hassua vain, että se päättyi niemen kärkeen..

Tuommoiseen paikkaan.

Tuollaisella säällä passaakin veneillä.

Joku lapsonen oli unohtanut vaatteensa puun haaraan :D

Kvak.

Autiotalo.

Tädin luona oli ihania auringonkukkia. Ja muitakin kukkia...

Olen ihan tyhmä; haluaisin parvekkeen, vaikka meillä on pihaa.

Olin tosiaan tädin luona tätien illassa (vaikken minä olekaan täti), valittiin mummoni vanhoja valokuvia. Sieltä löytyi hienoja otoksia muun muuassa äidistäni, myös mustavalkoisia, ja aion tehdä niistä kollaasin/kollaaseja seinälle.

Seesteinen syysaamu

Onneksi siitä lähtien, kun sain tuon kameran lahjaksi, on tässä blogissa nähty paljon kuvia.
En usko että elämäni on niin mielenkiintoista, että kukaan jaksaisi seurata pelkästään tekstiäni...
Kuvat puhuvat:

Ihanaa, kun olen saanut ääneni kunnolla takaisin flunssan jäljiltä, nyt laulelen kuin viimeistä päivää.
Tätä kappaletta onkin parhainta laulaa, koska ah, se on mahtava:

Mustat siivet yli taivaan

”Olen väärässä, mutta väärässä kuin puu
ja väärässä kuin irvinaaman hampaat.”

Korppi laulaa puussa jotain ikuista laulua, ja
me vain kuuntelemme sanomatta enää sanaakaan:
käperrymme tiukemmalle kotiemme raunioissa,
suoritamme kalpenevat päiviemme rituaalit.

Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä, suitsi mielesi pirut.
Jos rakkaus loppuu, niin loppuu kaikki.
Ei kujan päässä näy valoa, johon matkata kuin kotiin.

Ja kun Aurinko nousee, se nousee liian myöhään.

Ja kun Aurinko nousee, se meidät pyyhkii pois.

Korppi laulaa puussa jotain ilotonta sävelmää
kuin odottaisi pian pääsevänsä silmiemme kimppuun,
ja me vain kutistumme kunnes katoamme kokonaan,
virtaamme roskan myötä mereen, joka ei välitä.

Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä, suitsi mielesi pirut,
ja kaiken minkä kykenet, se tee
kuin oisi se viimeinen tekosi näkyvän valon maailmassa.

Koti vol. 1

Innostuin eilen kuvaamaan meidän kotia, siispä ajattelin esitellä sitä täällä hieman.
Tykkään tosi paljon pienistä yksityiskohdista, ja meiltä löytyy paljon kaikenlaista krääsää.

Tässä on meidän olohuoneemme toinen sohvanurkkaus. Vasemmanpuolimmainen maalaus on minun tekemäni, oikeanpuoleisessa on nimikirjoitus "R. Heikkilä". Tuo iso kasvi on vähän huonossa hapessa, sitä on trimmailtu aika ahkeraan, mutta kuivuu koko ajan enemmän ja enemmän... Leikö vaikutusta sillä, että kissa koettaa aika ahkerasti "kuohkeuttaa" sen multaa...
Leijona-tyyny on minun vanha ja rakas sohvatyynyni, sain sen joskus edesmenneeltä äidiltäni pienenä. Tuo lohikäärmetyyny on samaa kuosia mitä verhossa.

Tämä tässä on minun "perintöseinävaatteeni", se on peräisin mummolta. Tämä on yksi kotimme silmäteristä. Tv vähän peittää sitä, emmekä me edes katso ikinä tv:tä, se on vain ikäänkuin tuommoinen statussymboli.. Voisin luopua siitä milloin vain, tai sitten hankkia siihen karaokelaitteiston. Vasemmalla näkyy vähän meidän kosketinsoitinta.

Olen valokuvahullu. Meillä ei ole paljon valokuvia kehyksissä, mutta tässä osa, vasemmalla on äitini ylioppilaskuva, seuraavana on pikkuveljeni ja edesmennyt kissamme, minä ja isäni Pappatunturin kyydissä. Seuraavissa on äitini ja minä. Oikeanpuoleisessa olen minä ja silloinen rakkaani vanhojentansseissa.

Kirjahyllyn lemmikkilauma, kolme kisua ja husky...

Hienot purnukat, nämäkin on mummoni perintöä. Tykkään näistä tosi paljon, mutta en ole vielä keksinyt, mitä säilyttäisin niissä.

Tämmöinen taideteos vitriinin kulmalla.. Lukioaikana kollaasikurssilla tehty. Sen nimi on "Häkki".

Tietokoneen käyttöämme valvoo Buddha.




Lopuksi vielä vähän meidän kasviksiamme ja kaiken keskellä viidakon valtias:

Syksyilyä

Kävin tänään sienimetsällä ja saalis oli aika hyvä - sain tehtyä sienipiiraan ja kaksi rasiallista menee pakastimeen. Piiras oli maukasta ja söimme sen kerralla! No, minä söin kaksi palasta ja mies loput...

Aamusella oli mukava juoda aamukahvi ulkona, kun aurinko lämmitti. Päivällä ulkona tuli hiki...

Meidän köynnös.

Naapurin pihapuussa on paljon omenoita, harkitsen omenavarkaisiin lähtemistä yön pimeinä tunteina... Kuva on otettu aidanraosta! :D

Yritin kasvattaa pihalla ruiskaunokkeja. On siellä muutama...

Meidän tupakasta on tullut valtava! Yksi täti sai minut ostamaan tupakan - sanoi että se on suuri ja komea ja kukkii (?? Missä ne kukat?). Minä jo luulin, että se oli kuollut, mutta siellä se pönöttää.


Pikku kisumme kasvaa ja vahvistuu. Eilen se oppi pääsemään omin avuin pöydälle... Eihyvä.
Mutta muuten se on kyllä kovin kiltti. Ja söpö...

Kauniita ihmisiä

Halusin tehdä postauksen sellaisista ihmisistä, jotka kiinnittävät huomioni.
Minä kiinnitän tosi paljon huomiota muihin ja vertailen itseä heihin. Vaikka kaikki kai niin tekeekin.

Tämä on kyllä varmaan söpöin aasialainen, jonka olen nähnyt...

Ihanat vaatteet, apua!

Ylikaunis kesäinen kuva

Huokaus.

Kuvaryntäys

Viimeinkin tälle blogiselle ilmestyy KUVIA, ihan omia ottamiani,
koskapa saimme avomieheni kanssa yhteiseksi syntymäpäivälahjaksi Nikon D5100 - kameran.

Metsän siimeksessä~

Luonto on taiteilija:

Vielä oma posetuskuva, yay.:

Blogissani Tähteinvälinen onkin juttua meidän uudesta perheenjäsenestä, mutta laitanpa tännekin pienoisesta vielä kuvan.

Siinä itse pikkukisupoika, varmasti maailman suloisimpia otuksia.. Tälläkin hetkellä sylissä kehräämässä :)


Huh, koulu alkaa viikon päästä. Menen maatalousalalle, uuteen kouluun, ja jännittää. Matkaa kotoa koululle on yli 30 kilometriä, ja voi olla että jos asuntolapaikka tulisi halvemmaksi kuin ajelu, majoitun siellä lähipäivät. Onneksi lähiopiskelua on vain noin joka toinen viikko, joskus harvemminkin, ja silloinkin korkeintaan neljänä päivänä kerrallaan...

Minun kylkeni on niin kipeä, että kyyneleet nousee silmiin kun yskii. Yskä on vaivannut kohta puolitoista viikkoa, eikä loppua näy.. Vähän paranemaan päin kuitenkin. Pelkään että olen murtanut kylkiluitani yskiessä, niin voi kuulemma käydä...
Vuosisadan flunssaan tarvittiin tällainen troppimäärä: