Nostalgia-ahdistus

Tätä päivää kuvaa hyvin runo jonka tein hetki sitten.


"Minusta tuntuu
melkein samalta kuin vuosia sitten
kun kävelin nurmella paljasjaloin
silloinkin sekavana kaikesta
rakkaudesta, kaipuusta, surusta
ja kivusta

ja revin maasta irti raparperejä
- ja sanoin aina niille kiitoksen kun lähdin

silti en tunne
oikein mitään,
en tiedä miksi
 
en ehkä uskalla
 
tahtoisinpa tietää

onko nostalgian tarkoitus tuntua hyvältä
vai tältä
 
ettei saa henkeä ja puuduttaa
kaikki"


Niin.. Ei minulla oikein ole muuta sanottavaa.

Paitsi että päässäni soi CMX:n Valoa nopeammat koneet, joka on mahtava kuvaus elämästä.
Tähän on hyvä liittää ne sanat ja biisi...

No, ko. kappaletta ei nykyään löydy näköjään sinätuubista, täytyy tyytyä pelkkään lyyrilliseen kauneuteen:


"Kylmä kuin metalli, tyhjä kuin sydän
minä olen matkalla takaisin pimeään
kylmä kuin metalli, tyhjä kuin sydän
ei sitä vielä nää, ei sitä vielä nää

maaliskuun aurinko, älä meitä hylkää
kun päivä pitenee niin vähäksi aikaa
tuulessa pakkaslumi leikkii, vaikka pian sulaa
ei sitä vielä nää ei sitä vielä nää

ja ennen kuin aurinko jäätyy
se palaa hetken kuumemmin
ja ennenkuin silmämme sulkeutuu
mitä kaikkea ne vielä näkevät

kuuma kuin metalli, täysi kuin sydän
minä olen matkalla takaisin valoon
kuuma kuin metalli, täysi kuin sydän
ei sitä vielä nää, ei sitä vielä nää

joskus
yltää tuo valo tännekin
ja minä muistan paikkoja
joissa en ole käynyt"

Hitto, tuo lauluhan on täydellinen.
>

Elämäntuska.

Kauhea tuska ja ahdistus meneillään. Päätä särkee, vatsassa on paha olo, nukuin äsken kolmen tunnin päiväunet eikä nekään auttaneet.
Taas on niitä päiviä, jolloin tuntuu ettei millään ole merkitystä, mikään ei koskaan muutu paremmaksi,
minä tulen olemaan aina tyytymätön itseeni ja elämääni, en saa koskaan mitä haluan,
en voi olla koskaan onnellinen. Minun pitäisi olla ahkera, yhteiskuntakelpoinen; opiskella tulevaisuudessa, sitten käydä töissä, maksaa verot, huolehtia läheisistä, itsestäni ja talosta, olla tyytyväinen siihen mitä saan VAAN KUN EN OLE.

Joskus todella tuntuu, ettei minusta ole elämään tässä maailmassa, en halua sulloutua muottiin, enkä jaksa suoriutua ja suoriutua.