Tähteinvälinen

maanantai 7. marraskuuta 2011

Random

Halusin jakaa tämän, soitan kontrabassoa :) Soitin ei ole omani, vaan lainattu musiikkiopistosta. Olen soittanut tuota n. kuukauden.

Kaunis<3 En minä vaan basso.

Tein joitakin kuvanmuokkauksia. Tässä yksi:

Heh, I like this. Siinä on minun kaverini ja serkkuni (nyt jo edesmennyt) koira.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Tässä viimekesäinen runoni "Valoa kohti".

" Tämä kesä on
tulla kotiin
väsyneenä tyhjästä
lysähtää maahan heti kun ovi sulkeutuu

ja olla piilossa kaikilta,
itkeä
itsestään loputkin voimat

ja nukkua,
herätä kipuihin
fyysisiin tai henkisiin, ei sillä väliä

ja pakottautua
hetkeksi taas
hymyilemään.

Aamulla
tuntuu olevan sama päivä
kuin edellinen.

Haluaisin
nauraa, niin kuin silloin
mistä minulla on vielä epäselviä
muistoja,

muistoja kuitenkin.

Toisinaan
en jaksa itkeä tai
olen jo ehtinyt
haavoittaa itseni väsyksiin.

Toivoisin
jo koskettavani
valoa pian.

Mutta miten voisin
jos en jaksa edes

kurottaa kättäni sitä kohti? "

Tämä oli silloin, kun oli pahin kausi. Nyt siitä on, onneksi, enää muisto.. Hyvin elävä sellainen, mutta muisto kuitenkin, ainakin toistaiseksi.. Toivon sen jäävän muistoksi.
Hämmentävää, että kaikki ne vuodet, jotka kärsin yksin joka ikinen päivä, alkavat olla menneisyyttä jo. Ainakin toisinaan näyttää siltä.

"Sanoitta"

" Miten
voin niin paljon samaan aikaan
pelätä ja haluta samaa ihmistä;
kun nojaat minua kohti ja istun sängylläsi,
tunnen hengityksesi kasvoillani
ja yksistään se riittäisi huumaamaan minut vuosikausiksi, jos sitä pistäisin suoneeni.

Ja samalla,
vaikket sano mitään tai vain hyvin vähän,
ymmärrän kaiken parhaiten niin,
sanat vain sekoittavat meitä molempia, jätetään ne pois tästä hetkestä.

Toisinaan kysyt "pidätkö tästä", tai muuta sen kaltaista, kun silität minua tai mitä tahansa,
mutta en voi vastata.
Eikö hymyni jo kerro kaikkea?

Tiedät, että kärsin kosketuksetta,
mutta sormenpääsi polttavat ihoani yhtä lailla. "

Yksi addiktoivimmista kappaleista ikinä. Olen ihan rakastunut CMX:ään viimeisimpien kuukausien aikana. Eräs ihminen tutustutti minut siihen, kiitos hänelle... Näistä kappaleista tulee mieleen niin paljon muistoja ja uskon, koska ne ovat niin tuoreita, että ne kestävät samanlaisina kauan.

CMX - Minun sydämeni on särkynyt

"Kuule kuinka se sanoo
jätä lapsenkasvosi tähän
paina kätesi multaan
jää odottamaan valon nousua
murhe tässä kuin köyhyys
kuin lupaus autiomaan
kangastusten kalkki
eikä kipu mene pois

Kirjoita se hiekkaan
hiekka pitää sanansa
kirjoita se virtaan
vesi matkaa kotiinsa
kirjoita se ilmaan
linnut nousevat siivilleen
kirjoita se muistoihin
ne haarautuu kuin tie

Katso missä on viisaus
joka rakensi kaupungit
kirjoitti kirjastot
täyteen yksinäisyyttä
kun erämaan tuuli
nuolee jokesi uomaa
ja mahtavat lauseet
kuivuu kitalakeen kii

Kirjoita se valoon
valo matkaa tyhjyyteen
kirjoita se iltaan
ilta yöhön laskeutuu
kirjoita se pelkoon
pelko kavahtaa itseään
kirjoita se sanoihin
sanat muuttuu toisikseen

Kun muistosi ei enää satuta ketään
silloin särkyy sydämeni
kun muistosi ei enää satuta ketään
sydämeni kulkee
yli rauhattoman maan
minun sydämeni hajoaa
tuulen kanssa kulkemaan "

"When two people cry together for the first time, they understand how much they love each other."

- Emile Deschamps

Tuo on jotakuinkin totta. Huomasin sen kun olin katsomassa Diruja Helsingissä. Itkin Zakuron aikana niin paljon, niin teki moni muukin. Tunsin yhteyttä kaikkiin niihin ihmisiin ja Dir en grey:n ja musiikkiin. Tuntui että aika pysähtyi. Se oli hieno kokemus.

Päivän annos Toshiyaa: